Keidas kiireen keskellä
Videopelit tarjoavat eskapismia monessa muodossa. Ne antavat pelaajilleen mahdollisuuden paeta harmaasta arjesta ja näytellä erilaisia rooleja, haastaa itsensä henkisesti tai yksinkertaisesti asettaa aivonsa hetkeksi autopilotille. My Time at Portia on elämäsimulaatiopeli, jonka pyhä päämäärä on palvella näistä tarkoituksista viimeiseksi mainittua.
Portian ensitahdit ovat hyvin tuttuja kenelle tahansa vastaavia pelejä pelanneelle. Pelaaja perii sukulaiseltaan maapläntin viehättävässä pikku maalaiskylässä ja päättää aloittaa uuden, tervehenkisen elämän. My Time at Portian erottaa kilpailijoistaan kuitenkin kutkuttava postapokalyptinen miljöö, jossa päähahmon pikku tönöä varjostavat pilvenpiirtäjien rauniot. Paikallinen kirkko pitää modernia teknologiaa vanhan sivilisaation tuhoajana, eikä moni kyläläinen osaa kyseenalaistaa väitteitä.
Maanviljelijä tienoolta kuitenkin jo löytyy, joten päähahmo päättää pyrkiä elättämään itsensä käsityöläisenä. Omassa pajassaan pelaaja nikkaroi itselleen ja kyläläisille kaikenlaista huonekaluista aseisiin ja työkaluihin. Askartelukamppeita ei voi kuitenkaan hakea paikallisesta K-Raudasta, vaan raaka-aineet kerätään käsin ympäristöstä ja jatkojalostetaan sulatusuunien ja sirkkeleiden avulla oikeanlaisiksi komponenteiksi. Rakentelu on lukuisine vaiheineen mielettömän työlästä ja aikaa vievää, mutta kiireettömyys on toisaalta osa pelin keskeistä olemusta.
Toimeksiannot eivät jää pelkästään pikkuhankintojen tasolle, vaan pelaaja pääsee osallistumaan kotikylänsä kehitykseen myös julkisella puolella. My Time at Portian ensimmäisiä suuria tehtäväkokonaisuuksia on pikamatkustusjärjestelmän luominen riksoja nikkaroimalla, ja kartan alueidenkin avaaminen tapahtuu siltoja ja hissejä rakentamalla. Peli sisältää myös Harvest Moon -henkisen sosiaalisen komponentin, mutta todellinen yhteisöllisyyden tunne syntyy nimenomaan näiden tehtävien tuloksena.
Kiinalaista tekoa oleva peli julkaistiin alkuvuodesta alun perin pc:lle reilun vuoden mittaisen varhaisjulkaisujakson päätteeksi, mutta se tuotiin huhtikuussa myös kotikonsoleille. Allekirjoittanutta hieman kummastutti, kuinka vähän peli oli muuttunut sitten varhaisjulkaisun, kunnes eteen sattui tilanteen selittävä Twitter-päivitys. Julkaisija Team17:n mukaan konsoliversioihin ei tiukkojen deadlinejen takia saatu mahdutettua kaikkea sisältöä edes testijulkaisuista, kokoversiosta puhumattakaan.
Lisäsisältöä on ilmeisesti luvassa ilmaisten päivitysten myötä, ja on todettava, että paikkailu on muutenkin paikallaan. Peli kaatuilee silloin tällöin, ja bugit ovat paikoittain pelin rikkovaa laatua. Eräänä aamuna kaikki pelimaailman puut olivat kadonneet ja pysyivät mystisesti karkuteillä useita tuskaisia viikkoja. Kymmeniä sekunteja kestävät latausruudut ovat kuitenkin pahin vitsaus pelissä, jossa eri alueiden välillä rampataan jatkuvasti.
Hatara konsolikäännös ei kuitenkaan tee My Time at Portiasta huonoa peliä. Se on yhdistelmä rentoa idylliä ja sopivan matalan kynnyksen puurtamista, jonka parissa stressaantunut sielu saa levätä. Jos lajityypin pelit kiinnostavat, kannattaa Portialle antaa mahdollisuus vähintään pc:llä.