Sotaratsun kuolonkorinat
Mount & Blade: Warband on varsin erikoinen konsolijulkaisu. Peli saapui pc-pelaajien käsiin jo vuonna 2010, jonka jälkeen sisältöä täydennettiin parilla laajennuspaketilla. Xbox One- ja PS4-julkaisu tapahtuikin heti perään kuusi vuotta myöhemmin, luonnollisesti ilman laajennusten tai lukemattomien modien tuomaa sisältöä. Mutta ei anneta yksityiskohtien häiritä, vaan katsotaan, kuinka vanha sotaratsu porskuttaa.
Turkkilaisen TaleWorlds-studion kehittämä Mount & Blade: Warband on keskiaikaiseen, joskin kuvitteelliseen, pelimaailmaan sijoittuva toimintaroolipeli. Kuuden sotaisan osapuolen kansoittama Calradia on hedelmällistä maaperää pelaajalle, joka sotajoukkoineen ottaa osaa alueen valtataisteluihin tavalla jos toisellakin. Mainetta ja kunniaa kartutetaan tietysti ajan henkeen pääasiassa miekkaa heiluttaen.
Yksinpelikampanja koostuu pitkälti itseään toistavien tehtävien suorittamisesta avoimessa pelimaailmassa. Roolipelielementit rajoittuvat lähinnä kokemuspisteiden keräämiseen ja hahmonkehitykseen, jotka tarjoavat toki paljon mahdollisuuksia sovittaa hahmoaan omaan pelityyliinsä.
Pelin suola on kuitenkin taisteluissa. Keskiaikaisilla aseilla sotiminen on hauskaa puuhaa, etenkin ratsailta. Miekkojen, peitsien, jousien ja muiden väkivaltavehkeiden heiluttaminen on juuri niin epätarkkaa ja brutaalia kuin voisi odottaakin. Taistelut tiivistyvät usein kymmenpäisten sotajoukkojen kahakointiin sekamelskassa, jonka hallitsemattomuus on tavallaan jopa kaunista.
”Lopputuloksen perusteella konsolikäännös onkin ollut lähinnä viitsimisestä kiinni, sillä ylimääräistä vaivaa pelin sovittamiseksi ei ole nähty.”
Ulkoasunsa puolesta Mount & Blade: Warband ei sen sijaan ollut kaunis peli edes alkuperäisen julkaisunsa aikoihin, eikä ikääntyminen ole vaikuttanut ainakaan positiivisesti pelin ulkoasuun. Parhaimmillaankin karua grafiikkaa ei ole juuri konsoliversiota varten viilattu. Luvassa on siis paljon kulmikkaita hahmomalleja ja suttuisia tekstuureja. Äänityöskentelyn tuotantoarvot ovat samalla tasolla grafiikan kanssa.
3D-moottorin käytännöllistä karuutta on vielä helppoa sietää, mutta käyttöliittymänhirvitys on kelvottomuudessaan kokonaan omaa luokkaansa. Fonttikokoa ei ole viitsitty sovittaa kotikonsolien katseluetäisyyksille, joten televisiota joutuu tuijottamaan nenä ruudussa kiinni tai tihrustamaan silmät ristissä sohvalta käsin. Kaiken kukkuraksi pelin kuvan kokoa ei voi sovittaa television näyttöalaan ollenkaan, joten omalla ruudullani kohtuuttoman iso osa käyttöliittymästä jäi näkymän ulkopuolelle.
Mietin ensin, miksi Mount & Blade: Warband edes viitsittiin tuoda konsoleille kuusi vuotta pelin julkaisun jälkeen. Lopputuloksen perusteella konsolikäännös onkin ollut lähinnä viitsimisestä kiinni, sillä ylimääräistä vaivaa pelin sovittamiseksi ei ole nähty. Olisikin aiheellisempaa kysyä, miksi Mount & Blade: Warbandia viitsisi pelata alkuperäistä sisällöttömämpänä, kömpelömpänä ja kaikin puolin kehnompana versiona?
4/10
Mount & Blade: Warband on onnistunut keskiaikainen taistelusimulaatio, mutta konsoliversio jää pahasti kuusivuotiaan pc-julkaisun jälkeen.
Jukka Moilanen