Legenda palaa kompuroiden
Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiskunta on levittäytynyt pitkin avaruutta. Erinäisten kähinöiden seurauksena puoli tusinaa suurta sukua hallitsee kukin omaa osaansa tunnetusta avaruudesta kunnon feodaalihengessä. Tulevaisuuden taistelukenttien kuningas on battlemech, talon kokoinen sotakone, joita ritarien kaltaiset mechwarriorit ohjastavat. Hallitsijasukujen omien armeijoiden ohella sotaa käyvät myös lukemattomat palkkasoturit, milloin minkäkin tahon maksamana. Kukapa ei haluaisi olla yksi näistä mechasotureista?
Mechan ohjaamossa istuskelu on vaikuttavan näköistä ja immersiivistä puuhaa. Onkin suunnaton harmi, että peliin lupailtu VR-tuki jäi lopulta vain lupaukseksi, sillä VR-lasit päässä kokemus olisi varmasti huikea. Avaruus on valtavan kokoinen, mutta erot sen eri osien välillä ovat puhdasta matematiikkaa: osa maksaa täällä kympin, tuolla 15 rahaa. Näin siinä käy, kun sisältö on suurelta osin proseduraalista.
Myös pelihahmo taistelee pienen perheyrityksen riveissä. Hän saa pelin alussa traagisen ja yllättävän ylennyksen koko lafkan nokkamieheksi, kun oudot palkkasoturit paukahtavat tylysti keskeyttämään opetusosion ja murhaamaan pelaajan isän. Tarinan tavoitteena olisi selvittää, mikä murhan aiheutti ja keitä murhaajat ovat sekä tietenkin maksaa näille kalavelat korkojen kanssa.
Paljon tämän enempää tarinasta ei sitten kannatakaan puhua, sillä se ei ole MechWarrior 5:ssä edes sivuosassa. Tarinatehtäviä nähdään vain kerran useassa tunnissa, eikä niissäkään tarinaa ole kuin nimeksi. Valtaosa ajasta menee arkisten askareiden parissa, sillä pienen ja köyhän palkkasoturiporukan johtajana pelaajan edessä on pitkä ja kivinen tie. Tarinan alussa kukaan ei ole kuullutkaan koko yrityksestä, mikä on ongelma, sillä MechWarriorin maailmassa maine ratkaisee. Mitä tunnetumpi firma on, sitä rahakkaampia sopimuksia sille tarjotaan ja sitä parempia aseita ja mechoja se voi ostaa kaupasta.
Ainoa keino kasvattaa mainetta tai pankkitiliä on tehdä keikkoja yksi toisensa jälkeen niitä tarjoaville tahoille. Kaikkien tehtävien antajana on yksi suurista suvuista ja kohteena toinen, joten jokaisen tehtävän suorittaminen muuttaa pelaajan välejä universumin hallitsijoiden kanssa. Mitä paremmissa väleissä on, sitä paremmin voi ennen tehtävää neuvotella itselleen palkkion, vahinkovakuutuksen tai oikeuden kerätä taistelun tauottua vihollisten jäämistöstä aseita, varusteita ja jopa romuttuneita mechoja.
Tämä kaikki on merkityksellistä, sillä palkkasoturin leipä on kovin kapea ja kaikki maksaa. Jopa valtavassa avaruudessa planeetalta toiselle liikkuminen polttaa hirmuisesti aikaa ja rahaa. Alun kämäisten romumechojen hinnan kerääminen vaatii toista tusinaa onnistunutta tehtävää, ja sitä ennen pitäisi maksaa pilottien ja muiden työntekijöiden palkat sekä korjata ja varustaa taistelussa vaurioituneet mechat.
Rehellisesti sanoen mikronysvääminen menee hieman överiksi, sillä suuri osa peliajasta menee erinäisissä hallinnollisissa puuhissa. Pelaajan täytyy esimerkiksi omin käsin käydä vaihtamassa jokaisen taistelun jälkeen kaikkien mechojensa rikkoutuneet komponentit ja aseet korvaaviin osiin. Siinä sivussa lennellään pitkin galaksia etsimässä korjausosia, uusia aseita, värvättäviä pilotteja ja muita tarvikkeita planeetta kerrallaan.
Pelin keskipisteessä on tietenkin taistelu muita mechoja vastaan. Tarjolla oleva kalustovalikoima on laaja, ja erilaisten mechatyyppien erot myös tuntee. Pelituntuma on aivan erilainen riippuen siitä, pelaako kevyellä tiedustelumechalla vai raskaalla taisteluhirmulla. Tehtävätyypistä riippuen pelaajan tavoitteena voi olla esimerkiksi tuhota kaikki alueen viholliset, suojella tiettyä kohdetta tai romuttaa vihollisten tukikohdat. Erilaisia tehtävätyyppejä on vain muutama, joten ne alkavat toistaa itseään nopeasti.
MechWarrior-sarjan perinteiseen tyyliin mechojen ohjaus on erikoista puuhaa. Sille säädetään haluttu liikkumisnopeus, ja sen jälkeen ohjataan kääntelemällä alavartaloa haluttuun suuntaan mechan juostessa säädetyllä nopeudella. Samaan aikaan ylävartalo kääntyilee vapaasti puolelta toiselle, mikä mahdollistaa liikkumisen ja ampumisen eri suuntiin. Ohjaustuntuma iskostui ainakin minulla selkärankaan nopeasti, mutta toisaalta tämä ei ole ensimmäinen mecharodeoni.
Sotakoneilla voi olla jos jonkinlaisia aseita ohjuksista ja raketinheittimistä konekivääreihin tai plasmalaukaisimiin. Toisin kuin voisi toivoa ja kuvitella, erilaiset aseet eivät suinkaan mahdollista erilaisia pelityylejä, sillä MechWarrior 5:n taistelut muuttuvat hyvin nopeasti lähietäisyyden häröpalloiksi, joissa esimerkiksi pitkän matkan ohjuksilla ei tee mitään.
Ei kannata haaveilla taktisesta suunnittelusta tai edes tiukoista kaksintaisteluista vihollisten mechoja vastaan, sillä tehtävästä riippumatta viholliset vyöryvät päälle valtavina laumoina. Kun tiimikaverien tekoäly vielä on aivan luokaton, pelaajan ja avustajien mechat ottavat hyvin nopeasti runsaasti vahinkoa. Mechojen vaurioituessa raajat hajoavat, aseet lakkaavat toimimasta ja liikkumisnopeus putoaa.
Näin sen toki pitäisikin olla, mutta vahinkoa tulee nyt aivan liian vauhdikkaasti ja pelaaminen on suuren osan ajasta vielä normaalia hitaampaa ja kankeampaa. Toki vihollisiin pätevät samat säännöt, mutta niitä ilmestyy koko ajan lisää, joten ongelma on yksipuolinen.
Monet aiemmista peleistä tutut mekanismit ja käsitteet ovat yhä mukana mutta nyt todella pintapuolisesti toteutettuina. Esimerkiksi lämmönhallinta on aina ollut tärkeä osa BattleTech-pelejä, ja se on mukana nytkin. Pelaajan ammuskellessa lämpötila nousee, ja kun mittari hyppää kattoon, mecha sammuu automaattisesti. Mitkään muut tekijät eivät sitten tunnukaan vaikuttavan lämpötilaan, kuten ympäröivän planeetan lämpötila, vedessä seisominen tai vaikka liekinheitinhyökkäyksen kohteeksi joutuminen.
Mechansa reaktorin voi myös sammuttaa käsin, ja tämä ominaisuus on perinteisesti mahdollistanut vaikkapa väijytysten järjestämisen. Nyt reaktorin sammuttamisella ei ole mitään virkaa, sillä viholliset ilmestyvät kirjaimellisesti tyhjästä sadan metrin päähän pelaajasta ja ovat välittömästi ja jatkuvasti tietoisia tämän sijainnista.
Kokonaisuus tuntuu halvalta kopiopeliltä, jossa on vain apinoitu MechWarrior-pelien ilmettä ja ominaisuuksia ymmärtämättä sitä, miltä pelin kuuluisi tuntua.
MechWarrior 5 on todellinen välimallin peli. Monet pelin puutteista ja ongelmista voivat paperilla tuntua tyhmältä nipottamiselta, mutta niiden pitäisi olla kunnossa oleellisena osana klassista MechWarrior-kokemusta. Sarjan faneja tällainen meno ei taatusti tyydytä. Toisaaltaen usko, että MechWarrior 5 myöskään vetoaa satunnaisiin pelureihin, jotka voisivat kaivata virtaviivaisempaa räiskintäviihdettä. Mukana on sen verran kankeutta ja säätämistä, ettei näin ruuhkaisella pelikentällä ole toivoakaan erottua massasta ainakaan positiivisesti.
Kenelle MechWarrior 5 siis on tehty? En rehellisesti sanoen pysty keksimään tähän kysymykseen hyvää vastausta sen enempää kuin siihenkään, miksi kenenkään kannattaisi ostaa sitä ainakaan täyteen hintaan.