Voima herää palikkamuodossa yllätyksellisesti
Pitkän tien Tähtien sodan parissa kulkenut Lego-pelisarja sai uudesta elokuvasta jälleen syyn uuteen peliin. Mutta kuinka helposti onnistuu kokonaisen pelin tekeminen vain yhden elokuvan pohjalta, kun aiemmin ne ovat kattaneet kokonaisia trilogioita? Keksimällä uutta tietenkin!
Niin hämmentävää kuin se onkin, Lego Star Wars: The Force Awakens on yllättävän tarinavetoinen. Aiemmat pelit ovat toki myös seuranneet elokuvien tapahtumia, mutta enemmänkin tuttu kohtaus kerrallaan kuin paremmin yhteen liimattuna kokonaisuutena. Perheen pienimmille tällä tuskin on kovinkaan suurta väliä, mutta varttuneemmat pelaajat osaavat taatusti arvostaa Lego The Force Awakensin yhtenäisempää ja laajempaa juonikuviota.
Koska yhdessä elokuvassa olisi aika ohuesti tarinaa ja tapahtumia yhteen peliin, on mukaan lisätty tietoa ja pelattavia tapahtumia, jotka sijoittuvat aikaan ennen The Force Awakensin tapahtumia – ja tämä tieto on myös virallista Tähtien sodan tarinallista totuutta eli kaanonia. Pelin kautta muun muassa selviää, kuka Lor San Tekka (Max Von Sydow) on ja kuinka hän sai käsiinsä Luke Skywalkerin olinpaikan osoittavan kartanpalasen. Saamme myös tietää, miten C-3PO sai punaisen kätensä, mitä Han Solo ja Chewbacca tekivät, ennen kuin löysivät Millennium Falconin, ja kuinka Poe Dameron pelasti amiraali Ackbarin.
Kaikki tämä on mahdollista, sillä uuden elokuvan päänäyttelijät ovat kaikki nauhoittaneet runsaasti uusia repliikkejä peliä varten – mukaan lukien Harrison Ford, joka ei ennen tätä ole varsinaista ääninäyttelyä peleihin tehnyt. Itse elokuvan kohtausten ääninäyttely on tietenkin lainattu suoraan siitä itsestään. Kaikessa on toki mukana Lego-peleistä tuttu pöhkö huumori, mutta silti pelistä saa elokuvaa laajemman kuvan sen tapahtumiin johtaneista syistä.
Pelillisesti monia kohtauksia on kuitenkin jouduttu venyttämään aika lailla, ja ne voivat siksi tuntua hieman liian pitkiltä ja puuduttavilta. Pahin esimerkki on yksi kokonainen taso siitä, kuinka Rey löytää Anakinin valosapelin Maz Kanatan kanttiinin kellarista.
Aivan peruskaavaa pitkin ei mennä muutenkaan, sillä Lego-pelien peruspelattavuuteen on The Force Awakensissa tehty pieniä uudistuksia. Suurin niistä ovat useat suojaräiskintäosiot, joissa täytyy suojan takaa kurkkien läjäytellä erilaisia vihollisia ja pyrkiä samalla etenemään suojasta toiseen. Suojaräiskintä toimii yllättävän helposti ja näppärästi hieman yksinkertaisemmassakin muodossa. Se myös sopii aihepiiriin hyvin, joskin lisää myös pelin sotaisuutta muutamalla pykälällä.
Toinen uudistus on rakentelu, jossa yhdestä palikkakasasta voi koota useita erilaisia kokonaisuuksia. Ominaisuutta käytetään pulmana, jossa pitää päätellä ja kokeilla, missä järjestyksessä ja missä tarkoituksessa palikoita ensin käyttää pelin etenemiseksi. Niinpä rakentelu ei ole enää pelkkää passiivista napin pohjassa pitämistä, vaikka kovin monimutkaiseksi sitä on nytkään vaikea sanoa.
Itse jo hieman liikaa Lego-pelejä nähneenä en olisi uskonut, että jaksaisin innostua taas uudesta sarjan pelistä, mutta toisin kuitenkin kävi. Pienet uudistukset sekä yhtenäisempi ja laajennettu tarina tekevät Lego The Force Awakensista aiempia ja tavanomaisempia Lego-lisenssipelejä kiinnostavamman kokonaisuuden. Hommassa tuntuu olevan pirteämpi ote kuin esimerkiksi edellisessä Lego Marvel’s Avengersissa. Ei se kuitenkaan niin paljon uudistu, että sarjan peleihin perinpohjaisesti kyllästynyt saisi syyn palata sen pariin, mutta etenkin Tähtien sota -fanit saavat ikään katsomatta pelistä enemmän irti kuin ennakkoon olisi voinut luulla. Tekijät ovat wookiee-keksinsä ansainneet.