Taidat olla mekaaninen ketale, veikkoseni
Tähtien tuolla puolen tuuliajolle ajautuneen avaruusaluksen ykkösluokassa on piru merrassa. Matkustajien joukkoon on soluttautunut ihmisten nahkoihin verhoutuneita robotteja, joiden mekaanisissa silmissä kiiluu murhanhimo. Vaan kuka on petturi ja kuka aito porvari? Pidä drinkkiäni, Alfred, sillä nyt on yläluokan aika näyttää mistä kana pissii!
Muun muassa Among Us -seurapelin ja Resistancen kaltaisten sosiaalisten pöytäpelien perustalle rakennettu First Class Trouble on yhteisölliseen pelaamiseen, dialogilla suostutteluun ja viekkauteen keskittyvä kuuden pelaajan verkkopeli. Pahasti piiputtavan avaruusaluksen kohtalo on kuuden matkustajan varassa, mutta joukossa on kaksi katalaa robottia, joiden tehtävänä on sabotoida avaruusalusta, hämmentää sosiaalisen kanssakäynnin soppaa edukseen ja lopulta saada koko kööri hengiltä joko yksitellen tai kertaheitolla.
Kolmeen osioon jaetut lyhyehköt pelisessiot ovat yleensä kevyen kaoottista kohkausta. Pelaajat sinkoilevat ympäri avaruusaluksen pieniä mutta sokkeloisia kerroksia suorittaen erinäisiä yksilötason ja yhteistyötä vaativia askareita. Yleensä tehtävänä on löytää esimerkiksi kolme avainkorttia tai sammuttaa riittävä määrä oikuttelevia laitteita, minkä jälkeen konkkaronkan matka jatkuu seuraavaan kerrokseen. Osioiden välillä remmi kokoontuu keskustelemaan epäilyttävistä havainnoista ja siitä, kuka ansaitsee menolipun ilmaluukusta.
Kolmannessa osiossa tarkoitus on enää sammuttaa aluksen pillastunut tekoäly, ja viimeistään tässä vaiheessa olisi toivottavaa, että jokainen metalliranka on saatu nitistettyä eloonjääneiden riveistä. Valeasuiset pelaajat voivat yrittää estää matkustajajoukon etenemisen jo ennen kolmatta osiota tai halutessaan uppoutua ihmisrooliin aivan session loppusuoralle asti. Huijareilla on mahdollisuus voittaa peli sekä aggressiivisesti että juonikkaasti, mutta lihaa ja verta olevilla matkustajilla voitto on usein ennemmin tuurista kiinni.
First Class Trouble kärsii melko tuntuvista käyttöongelmista pienessä ja suuressa mittakaavassa. Testiversiota oli mahdollista pelata ristiin pc:llä ja kahdella PlayStation-sukupolven laitteella, mutta jo PS4- ja PS5-pelaajista koostuva testijoukkiomme ajautui toistuviin yhteys- ja toiminnallisuusongelmiin. Milloin pelisessio kellahti odotusaulaan, milloin jokin pelin sisäinen toiminto kilpistyi tekniikan torkahdukseen. Suurin osa takeltelusta oli pienimuotoista, mutta yksittäisten ruttujen määrä oli huomattava.
Teknisiä pikkuvikoja on sinällään helppo katsoa läpi sormien, semminkin kun kehittäjät päivittävät tuotostaan ahkerasti ja peli ennätti eheytyä vakaammaksi jo arvostelun kirjoittamisen aikana. Sitä ei kuitenkaan voi painaa villaisella, että pelin tasapaino ihmisten ja robottien välillä suosii jälkimmäistä leiriä todella rankalla kädellä. Arvostelun aikana pelatuista otteluista yli 90 prosenttia päättyi pahisten voittoon, ja raa’asti karrikoiden robotteja pelaavilla salamatkustajilla on järjestäen huomattavasti enemmän voiton avaimia hyppysissään.
First Class Trouble on kaikin puolin passeli sosiaalinen veijaripeli, jossa riittää hupia muutamaksi kailotuksen ja kakofonian täyteiseksi illaksi. Teknisten ongelmien termiittiarmeija nakertaa jatkuvasti pieniä hippusia peli-ilosta, mutta merkittävämpi sadepilvi hupailun yllä on yltiöpäisesti metallisia pahalaisia suosiva pelitasapaino. Eihän se pitemmän päälle ole hauskaa, jos ottelun toisella joukkueella on moninkertaisesti paremmat edellytykset voittoon.