Mihin ihmeeseen tarvitaan varta vasten seksualisoituja pelihahmoja? Miettikää nyt vaikka Stellar Bladeä ja sen päähenkilöä Eveä.
Huhheijaa!
Netissä on hei aika paljon ihan rehellistä pornoa.
Katsoisitte hyvät ihmiset sitä, jos tekee mieli nähdä rinnat ruudulla.
”Ei toimi”, väittää vastalause.
Miten niin ei toimi?
Ei ole sama asia, sanovat pelitutkijat Joleen Blom ja Mikko Meriläinen Tampereen yliopistosta.
– Pornosta haetaan fyysistä reaktiota. Suhde seksuaalisesti miellyttäviin pelihahmoihin sen sijaan on pikemminkin parasosiaalinen. Kyse on pidemmän aikavälin emotionaalisesta yhteydestä eikä vain laukeamisen tavoittelusta, vaikka suhde hahmoon voi johtaa siihenkin, perustelee hahmoja laajasti tutkinut Blom.
– Argumentti pornon katselusta on ehkä vähän erikoinen, jos se nyt on ylipäänsä konkreettiseksi ohjeeksi tarkoitettu. Kyseessä ovat kuitenkin kaksi varsin erilaista mediaa, jos ajatellaan pornoa nimenomaan videoina tai elokuvina eikä vaikka pornopelejä, Meriläinen taas toteaa jopa hieman epäuskoisesti.
Totta se silti on. Kehotus korvata pelihahmot pornolla on yksi argumenteista, joihin aina välillä törmää varsinkin keskusteluissa naishahmoista.
– Pelien pelaaminen sen vuoksi, että pelaajahahmot vastaavat pelaajan fantasioita, olivat kyseessä sitten seksuaaliset fantasiat, voimafantasiat, tai vaikkapa ihannepersoonallisuus, on ihan tavanomainen syy pelata ja nauttia mediasta ylipäänsä, Meriläinen jatkaa.
Jotkut arvelevat, että Evestä ja vastaavista hahmoista nauttivat vain miehet, jotka eivät ole oikeaa naista nähneetkään. Se ei tutkijoiden mukaan pidä paikkaansa. Kuva: Shift Up
Blomin mainitsemalla parasosiaalisella suhteella tarkoitetaan yksipuolista suhdetta johonkin fiktiiviseen hahmoon tai oikeaan ihmiseen, kuten vaikka suosittuun striimaajaan. Henkilöstä voi tuntua ikään kuin hän olisi jonkun julkkiksen tai pelihahmon ystävä tai kumppani, vaikka toinen osapuoli ei ole hänestä kuullutkaan. Tai ei edes ole olemassa.
Eli siis joku psykoosi?
Ei, ei yleensä. Taas väärin.
– Ei ole syytä olettaa, että fiktiivisistä hahmoista voimakkaasti viehättyneet sekoittaisivat toden ja fiktion. Oikeastaan päinvastoin. Suhde fiktiiviseen hahmoon tuottaa joillekin hankalia tunteita juuri siksi, että fiktiivinen hahmo on kaikessa täydellisyydessään vain fiktiivinen, aina jollain tavalla tavoittamattomissa, kertoo ihmisten ja fiktiivisten hahmojen suhteita tutkinut tutkijatohtori Tanja Välisalo.
– Fiktiiviset hahmot ovat turvallisia kohteita romanttisille ja seksuaalisille tunteille ja niihin liittyvien omien toiveiden ja tarpeiden tunnistamiselle ja kokeilulle.
Vaikka ihmiset tiedostavat, etteivät esimerkiksi pelin tai romaanin hahmot ole olemassa teoksen ulkopuolella, suhtautuvat he niihin monella tapaa kuin oikeisiin ihmisiin, Välisalo sanoo.
Hänen mukaansa ilmiö on edellytys fiktion toimivuudelle ja olennainen osa sen viehätystä.
– Siksi on myös odotettavaa, että fiktiiviset hahmot herättävät ihmisissä erilaisia tunteita, myös romanttisia ja seksuaalisia. Nämä tunteet eivät perusolemukseltaan eroa tunteista, joita toiset ihmiset ylipäätään herättävät.
Tanja Välisalon mukaan seksualisoidut hahmot eivät itsessään ole ongelma. Kuva: Tanja Välisalon kuva-albumi
Hahmot eivät kuitenkaan luonnollisesti voi vastata tunteisiin samalla tavalla kuin toiset ihmiset. Ainakaan vielä.
– Interaktiivinen media, esimerkiksi pelihahmojen interaktiiviset ominaisuudet, haastavat tätä. Ja generatiivisen tekoälyn kehitys tekee vuorovaikutuksesta hahmojen kanssa jatkuvasti monimuotoisempaa.
– Vaikuttaa siltä, että on ihmisiä, joilla on kokemusta romanttisista ja seksuaalisista tunteista vain fiktiivisiin hahmoihin liittyen. Osa heistä on omaksunut tämän osaksi identiteettiään niin, että määrittää itsensä esimerkiksi fiktoseksuaaleiksi tai fiktoromanttisiksi.
Ahaa. Alkaa kuulostaa siltä, että asiat eivät taaskaan ole mustavalkoisia. On tämä maailma monimutkainen ja hankala paikka!
Ei vain ilottelua
Pelaaja kertoi viime viikolla, että pelien naishahmot ovat murroksessa. Tutkijoiden mukaan se tarkoittaa hahmovalikoiman muuttumista monipuolisemmaksi.
He pitävät muutosta mainiona asiana, koska hahmovaaka on ollut vuosikymmenten ajan rumassa epätasapainossa.
Aivan liikaa seksualisoituja naishahmoja. Aivan liian vähän kaikkea muuta.
Lue aiheesta lisää tästä: Naishahmot ovat murroksessa, eivätkä kaikki pidä siitä – suomalaisten yliopistojen tutkijat kertovat, mistä oikein on kyse
Yksipuolinen hahmovalikoima luo haitallisia käsityksiä esimerkiksi siitä, miltä naisten pitäisi näyttää ja millainen rooli heillä on yhteiskunnassa, tutkijat sanovat. Lisäksi iso osa ihmisistä jää vaille heidän makuunsa sopivia hahmoja tai samaistumisen kohteita.
Kaikki eivät vastusta vain epätasapainoa, vaan laajemmin liian äärimmäisiksi koettuja seksiobjekteja.
– Jotkut voivat suhtautua seksualisoituihin hahmoihin hyvin negatiivisesti, koska niillä on yhteys ongelmiin, joita he joutuvat kokemaan jatkuvasti päivittäisessä elämässään, Joleen Blom selittää.
Honkai: Star Rail ja muut valtavasti rahaa tekevät gacha-pelit houkuttelevat ihmisiä eräänlaisen uhkapelin pariin usein selvästi seksualisoiduilla hahmoilla. Kuva: Mihoyo
Tällaisilla hahmoilla on kuitenkin myös toinen puolensa, kuten saimme juuri lukea. Ne ovat ihmisille paljon merkityksellisempiä kuin kolme minuuttia ruudulla hääräävä pornonäyttelijä.
Parasosiaalisia suhteita ei toki luoda vain räikeästi seksualisoituihin tapauksiin, vaan henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen ihan mihin tahansa hahmoon. Mutta joillekin juuri se tärkein ja vahvin side on hyvin voinut muodostua Stellar Bladen Eveen.
Vaan se tuskin riittää seksiobjekteiksi suunniteltujen hahmojen olemassaolon oikeuttamiseen, jos niillä on samalla negatiivisia vaikutuksia lukuisten ihmisten elämään.
Siksi on oleellista selvittää, onko asia näin.
Tiedämme jo, että vinoutunut valikoima on todellinen ongelma. Mutta ovatko yksittäiset seksiobjektit itsessään haitallisia vai onko niilläkin vielä paikkansa peleissä?
– En näe sinänsä ongelmana seksuaalisuuden korostamista fiktiivisten hahmojen esittämisessä, kunhan se ei ole ainoa tai vallitseva tapa esittää hahmoja tai jotain tiettyä demografiaa, esimerkiksi nuoria etnisesti aasialaistaustaisia naishahmoja, Välisalo sanoo.
– Ajatus haitallisuudesta on mediatutkijalle hieman vieras muutenkin. Se perustuu ajatukseen siitä, että medialla on yksiselitteisiä suoria vaikutuksia yleisöönsä, mutta tätä ei tutkimus kuitenkaan laajamittaisesti tue.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että Välisalon mukaan sillä, miten ihmisryhmiä mediassa kokonaisuutena esitetään, on kuitenkin ehdottomasti vaikutusta yleisiin asenteisiin ja odotuksiin.
Hän ei silti pidä jakoa hyviin tai huonoihin hahmoihin tai esittämistapoihin lainkaan tarpeellisena tai järkevänä.
– Olennaista on, että kulttuurissa ei lukittauduta tiettyyn esittämisen tai kokemisen tapaan, vaan on tilaa kokeiluille. Sekä fiktiivisten hahmojen luomisessa että vastaanotossa.
Mikko Meriläinen on tutkinut muun muassa sitä, miten naishahmoista keskustellaan Ylilaudalla. Kuva: Ida Tokola
Mikko Meriläinen puolestaan toteaa, että harvoin millään yksittäisellä hahmolla tai pelillä on erityisesti merkitystä.
Hän arvioi, että aika vain tuntuu ajaneen korostetusti ja ”vähän yliampuvastikin” seksualisoitujen hahmojen ohi sekä peleissä että muussakin mediassa, vaikka eivät nämäkään hahmot ole hänen mukaansa kokonaan katoamassa.
– Monenlaiset hahmot voivat olla seksikkäitä monella tavalla. Esimerkiksi Baldur’s Gate 3 on mainio esimerkki pelistä, jossa on monipuolisesti erilaisia hahmoja, joihin pelaajat sukupuolesta riippumatta käyvät kuumina ja jotka ovat paitsi kauniita ja komeita myös samaan aikaan vahvoja, mielenkiintoisia ja seksuaalisia toimijoita, Meriläinen kehuu.
– Seksikäs, itsevarma ja pätevä hahmo voi olla myös samaistumisen kohde, ei vain seksifantasia.
Seksiobjekti sinulle, voimaantumisen lähde minulle
Baldur’s Gaten Shadowheartilla, Astarionilla ja Karlachilla on tosiaan useampia puolia. Eivätkä pelaajat suinkaan aina ole yksimielisiä siitä, minkälaisia puolet ovat.
Välisalo puhui juuri Meriläisen edellä hahmojen vastaanotosta. Hänen mukaansa ihmiset voivat tulkita ja lukea hahmoja hyvin erilaisilla tavoilla. Samaa mieltä on myös tutkijatohtori Maria Ruotsalainen Jyväskylän yliopistosta.
Aina ei siis ole aivan selvää, onko joku hahmo vain puhdas seksiobjekti, sillä toisen objekti voi olla toisen voimaantumisen lähde tai kummatkin samaan aikaan.
– Joku hahmo voi olla hyvin seksiobjektin lailla kuvattu ja vähäpukeinen, mutta sillä voi samaan aikaan olla täysi valta pelin maailmassa. Silloinhan hahmo ei ole vain objekti, vaan myös toimiva subjekti, Ruotsalainen kuvailee korostaen hahmon toimintamahdollisuuksien merkitystä.
Hän nostaa yhdeksi pelihistorian ensimmäisistä tällaisista naishahmoista Tomb Raider -sarjan Lara Croftin.
Baldur’s Gate 3 on esimerkki teoksesta, jonka hahmot ovat sekä seksualisoituja että tavallista moninaisempia, tutkijat sanovat. Kuva: Kuvakaappaus Baldur’s Gate 3:sta
– Lara Croftia on tutkimuksessa pidetty mielenkiintoisena siksi, että se profiloituu sekä seksisymboliksi että myös feministiseksi ikoniksi. Vaikka se kuvattiin hyvin seksiobjektimaisesti, niin sehän otti maailman haltuun. Se toimi siellä maailmassa. Moni nainen tykkäsi siitä hahmosta ja tykkää edelleen.
Ensimmäisen kerran vuonna 1996 esiintynyt Croft erosi Ruotsalaisen mukaan tällä tapaa suuresti aiemmista passiivisista naishahmoista, kuten pelastavaa miestä avuttomana odottaneesta Super Marion prinsessasta.
Mutta entä jos jotkut nimenomaan haluavat peliinsä passiivisen ja seksualisoidun hahmon, joka ei jätä tulkinnanvaraa. Pitäisikö niille olla yhä tilaa?
– Tutkijana vältän aika paljon henkilökohtaisen mielipiteeni sanomista, sillä vain tutkimustiedollani on jotain arvoa. Pelejä ei kuitenkaan pidä ruveta sensuroimaan. Silti saa näitä hahmoja vastustaa ja kyseenalaistaa, sillä sehän on tervettä, että on keskustelua.
Voidaanko jopa ajatella, että on yhtä validia suunnitella vain pinnallisen viihdyttäväksi ja jollekin tietylle ryhmälle seksuaalisesti stimuloivaksi tarkoitettu peli kuin esimerkiksi inklusiivinen ja moninaisia hahmoja esittävä teos?
Mikko Meriläinen vastaa, että kummatkin ovat ”sinänsä ihan käypiä järkeilyjä”. Hänen mukaansa ei ole lähtökohtaisesti väärin tehdä pelejä erilaisin motiivein ja eri lähtökohdista.
– Samalla voi toisaalta pohtia, minkälaista pelikulttuuria ja maailmaa ne rakentavat, minkälaisiin ja kenen tarpeisiin ne vastaavat ja mitä rakenteita ne mahdollisesti pönkittävät tai purkavat, hän jatkaa.
– Jokaisen pelin ei tarvitse olla kantaaottava, eikä pelien enemmistö sellaisia olekaan, mutta esimerkiksi pohdinta siitä, voisiko pelin hahmokattaus olla moninaisempi, on todella relevantti. On samoin hyvä muistaa, että maailmassa ei varsinaisesti ole vajausta peleistä, joissa on perinteisen ja korostetun seksikkäitä naishahmoja.
Soul Calibur -tappelupelisarjan Ivysta voi tehdä helposti monia eri tulkintoja. Kuva: Bandai Namco
Joleen Blom ei vastaa samaan kysymykseen aivan suoraan, mutta antaa kollegansa tavoin suitsutusta viime vuoden palkituimmalle teokselle.
– Minulla ei ole tähän kyllä- tai ei-vastausta. Ehkä kummatkin ovat yhtä valideja lähtökohtia, mutta pitää silti huomioida, että moninaisia hahmoja kuvaavat inklusiiviset pelit ovat vähemmistössä, hän pohtii.
– Baldur’s Gate 3 on kaunis esimerkki pelistä, joka on sekä viihdyttävä, seksuaalisesti stimuloiva että inklusiivinen. Luulen, että Baldur’s Gate on lopulta vastaukseni kysymykseen.
Blomkaan ei ole sitä mieltä, että vain seksiobjekteiksi suunnitelluista hahmoista pitäisi hankkiutua kokonaan eroon.
– En usko, että suurimmalla osalla on mitään sitä vastaan, että heteromiehille suunnattuja seksualisoituja naishahmoja on olemassa. Ongelma on se, että näitä hahmoja on niin paljon muihin hahmoihin verrattuna. Muunlaisille hahmoille ja ihmisryhmille pitäisi olla enemmän tilaa.
Kysymykseen, pitäisikö seksiobjekteiksi suunniteltuja mieshahmoja olla sitten enemmän, hän vastaa silti hieman epäröiden.
– En kyllä ole sitäkään mieltä, että mieshahmot pitäisi altistaa samanlaiselle kohtelulle kuin mitä naishahmot ovat perinteisesti saaneet osakseen.
Tutkijat eivät selvästi ole aivan yksimielisiä siitä, miten äärimmilleen seksualisoituihin hahmoihin tulisi tarkalleen suhtautua, vaikka kukaan heistä ei ole niitä suoraan kieltämässäkään.
Riveiltä ja osin niiden välistä on ehkä kuitenkin luettavissa kokonaisuutena hieman varoen annettu lupa nauttia halutessaan myös räikeistä esimerkeistä melko hyvällä omallatunnolla.
Niin kauan kuin on valmis antamaan tilaa myös muille.
Tämän jutun haastattelut on tehty samaan aikaan kuin viime viikolla julkaistun naishahmojen murrosta käsitelleen jutun haastattelut.