Shenmue 2:n julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Niin kauan on siis odoteltu jatkoa Ryo Hazukin seikkailulle.
Ensimmäinen Shenmue oli PelaajaClassicsin katsauksessa elokuussa 2009. Siitäkin tuntuu kuluneen aikaa jo pienen iäisyyden verran, joten otetaanpas nyt jatko-osa käsittelyyn.
Edelleen tekniikan terävintä kärkeä
Ensimmäinen Shenmue ilmestyi Japanissa vuonna 1999, siis juuri ennen PlayStation 2:n ryntäystä olohuoneisiin. Tuolloin peli oli ehdottomasti osoitus Segan konsolin lihaksista. Shenmue ei hävennyt yhdenkään PS2-pelin rinnalla, päinvastoin.
Shenmue II:n ilmestyessä PS2 oli jo ollut hyvän aikaa markkinoilla. Lännessä GTA III oli jo tullut ja saanut kaikki vakuutettua isoista vapaasti edettävistä maailmoista. Vaikka GTA III näyttikin kaapin paikan kaikille videopeleille, oli Shenmuella edelleen muutamia valttikortteja hihassaan.
Shenmue II onnistui luomaan illuusion siitä, ettei kaduilla kulkevia ihmisiä ole vain copy/pastettu kulkemaan kaduille. Samaan aikaan ruudulla ei pysty yhyttämään kahta samannäköistä kulkijaa. Pelin grafiikka oli omana aikanaan hyvin yksityiskohtaista. Erityisesti avainhenkilöiden kasvot ovat edelleen upeaa katsottavaa, eikä kaupunkimiljöökään ole yhtään hullumman näköinen.
Pelimaailma on Shenmuessa uskomattoman elävän oloinen. Ihmiset elävät omaa elämäänsä, mutta ovat hyvin avuliaita. Jos Ryo esimerkiksi kysyy tietä, useimmat kadunkulkijat opastavat hänet korkeimman omakätisesti paikan päälle.
Kadut täyttyvät kaupustelijoista, uhkapelipöydistä, kädenvääntökisoista ja, kunnon honkkari-tyyliin, katutappeluringeistä. Näillä avuilla voi koettaa ansaita käyttörahaa, jota käytetään muun muassa hotelleissa yöpymiseen ja erilaisten tavaroiden ostamiseen. Varmin tapa hankkia paalua on kuitenkin työpaikka.
Pelaajan on fiksuinta rytmittää oman ajankäyttö niin, että ehtii ansaita käyttörahaa, tutkia Lan Din jälkiä ja nukkua. Shenmuen maailmassa raha on pakollinen paha, jota täytyy hankkia muutamiin pakollisiin menoihin. Lan Din metsästäminen Hong Kongissa kun ei ole ihan halpaa hupia.
Monesti pelissä tulee vastaan hetki, kun sormet oikein syyhyävät päästä seuraavan vihjeen luokse, mutta jostain on pakko repiä vähän valuuttaa. Vaikka tämä saattaa äkkiseltään tuntuakin teennäiseltä pelirytmin rikkomiselta, se ei ole sitä. Työntekeminen toimii ikään kuin alkupalana, joka kasvattaa pääruuan nälkää kivasti. Kun työt on hoidettu sitä oikein kiirehtii ratkomaan seuraavaa pulmaa.
Vaikka pelaajaa viedäänkin aika selkeää linjaa pitkin kohti ratkaisua, jää Hong Kongin kaduilla sompaillessa selkeä tunne siitä, että tässä on nyt omilla ansioilla ja hyvällä pohjatyöllä päästy tutkimuksissa eteenpäin. Sen verran Shenmue II eroaa nykypeleistä, ettei se ala tunkemaan vinkkejä ruudulle, vaikka pelaaja ei heti keksisikään ratkaisua. Typerät pointterit pilaisivat vain siellä olon tunteen.
Jonkun verran realismista on kuitenkin jatko-osassa tingitty. Jos Ryolla on esimerkiksi tapaaminen kello kuusi ja odotteluaikaa olisi vielä puolen päivän verran, ei kellon matelemista tarvitse odotella, vaan odottelun voi halutessaan skipata. Sinänsä ihan fiksu veto, sillä ensimmäinen peli sai risuja nimenomaan turhasta ajan tappamisesta.
Itse olen kuitenkin toista mieltä. Shenmuen maailmaan tuollainen kuuluu. Se ei ole peli, joka yritetään läpäistä mahdollisimman nopeasti, vaan siihen maailman haluaa uppoutua. Katuja täytyy kierrellä ja ottaa täysi kokemus siitä irti. Joskus joutuu odottelemaan, sellaistahan se on.
Ensimmäisen Shenmuen PelaajaClassics-tekstissä kehuin sitä, miten autenttiselta Japanin kadut tuntuivat. Shenmueta pelannut voi lähes sanoa käyneensä Japanissa. Shenmue II:ta voi kehua samasta asiasta. Vaikka en Hong Kongissa ole käynytkään, olen monilta saanut kuulla sen matkakokemuksen olleen kuin suoraan Shenmue II:sta. Shenmuen siellä olon tuntu on todella vahva. Katujen tuoksut ja ihmisten vilinän voi melkein tuntea omassa olohuoneessaan.
Ei menestystä
Kuten on satoja kertoja toisteltu, Shenmue oli Segalle äärimmäisen kallis projekti. Shenmuen kaltainen projekti vaatii rahan lisäksi paljon aikaa ja omistautumista kehitystiimiltään. Niinpä tuommoinen miljoonan tai parin myynti ei vielä ole tarpeeksi sille.
Uudelle sarjalle on tosin vaikea kuvitellakaan sen kovempia myyntejä, varsinkaan, kun ei niitä Dreamcastejäkään ollut vielä montaa miljoonaa. On itseasiassa vaikea kuvitella mitä Sega loppujen lopuksi odotti. Että Shenmue saisi muutaman miljoonan ihmistä sijoittamaan Dreamcastiin?
Peli julkaistiin myöhemmin myös Xboxille lännessä, mutta karmeasti dubattu Xbox-versio ei kiinnostanut enää oikein ketään.
Se on sääli. Shenmue ei ollut täydellinen peli, eikä sitä ollut muutamia korjauksia saanut Shenmue II:kaan. Liikkuminen oli edelleen tahmeaa ja peli kärsi paikoin ruudunpäivitysongelmista. Jatko-osan alueet olivat kuitenkin huomattavasti ykkösosaa laajempia ja ympäristöt yksityiskohtaisemmat. Teknisesti myös Shenmue II oli huippuluokkaa.
Täytyy myös antaa tunnustusta siitä, että Shenmue oli ensimmäisiä 3d-pelejä, jotka köyttivät useamman eri lajityypin samaan pakettiin. Sisältöä pelissä on älytön määrä ja puisevuudesta huolimatta hahmot, juoni ja eteneminen on kiinnostavaa. Toki Shenmue elää nykyisin paljon maineensa varassa. Koska pelisarja jäi harmillisesti kesken, sen arvo fanien mielissä kasvoi järjettömiin mittasuhteisiin.
Shenmue II oli kuitenkin ykkösen tapaan mestariteos. Shenmuen hienoudet eivät rajoitu vain isoihin pelialueisiin, kiperiin johtolankoihin, upeaan ulkoasuun, lukuisiin minipeleihin ja vastaaviin seikkoihin. Sen varsinainen riemastus tulee siitä, että kaiken sen keskellä päähahmo Ryo elää kuten normaalit ihmiset, nukkuu yöt, taistelee rahapulmien kanssa ja koittaa selviytyä täysin vieraalla maalla. Vaikka päähahmo ei käykään suihkussa tai ihmeemmin pidä ruokataukoja, onnistuu Shenmue II luomaan oikean elämän tunteen mainiosti.
Sitä kolmatta osaa odotellaan edelleen.
