Etsi
Final Fantasy XV:n kymmenen vuoden mittainen odotus palkitaan erilaisella ja tarinallisesti sekavalla mutta pelillisesti vetoavalla fantasialla.
Upea roolipeli fantasiatarinoiden nurjasta puolesta olisi ansainnut suuremman skaalan ja enemmän viilausta.
Sword Art Onlinen kaltaiset lisenssipelit eivät tänä päivänä ole enää automaattisesti täyttä roskaa, mutta eivät ne silti ole turvassa keskinkertaisuudelta.
Perinteet ovat kaunis asia. Pokémon Sun ja Moon kuitenkin osoittavat, että niistäkin on joskus osattava päästää irti.
Vuoden 2011 paras peli on aivan yhtä koukuttava kokemus viisi vuotta myöhemmin.
Paper Mario: Color Splash osoittaa, ettei Paper Mario -sarja ei ole enää entisensä, vaikka se pelkääkin jättää muutamia asioita historiaan.
Viisitoistavuotiaan Dragon Quest VII: Fragments of the Forgotten Past -roolipeliklassikon Euroopan-debyytti ei tuota pettymystä millään saralla.
World of Warcraft: Legion piristää vanhaa peliä yhdistämällä taitavasti nostalgiaa ja uusia peli-ideoita. Mutta kuinka pitkäksi aikaa?
I am Setsuna on viihdyttävä peli kaikille, joiden mielestä japanilaiset roolipelien pitäisi palata takaisin juurilleen.
Alkuperäistä tietokonepeliä huomattavasti kankeampi konsoliversio omaa silti saman nostalgisen D&D-tunnelman.
Hengetön ja helposti unohtuva roolipelikyhäelmä, joka ei tarjoa pelaajille mitään uutta saati ihmeellistä.
The Technomancer on kuin oppikirjaesimerkki siitä, että hyvät ideat eivät yksistään merkitse mitään. Täytyisi myös osata toteuttaa ne.
Visuaalisesti kertakaikkisen upea, luonteeltaan piristävän verkkainen ja strategista taistelua sekä perinteistä roolipelaamista yhdistelevä kokemus.
