Etsi
Reaper of Souls puhaltaa Diablo III:een lisää elämää ja täydentää siitä kokemuksen, jollainen alkuperäisen olisi pitänyt olla. 40 euroa voi tuntua tosin pahalta hinnalta moisesta palveluksesta.
Vuosien ajan on väitelty siitä, mikä kahdesta keskimmäisestä Rambosta on se huonoin Rambo-teos. Enää ei tarvitse: tässä on voittaja.
Ihanaa, ettei tarvitse kaivaa PlayStation 2:ta kaapista joka kerrata, kun haluaa pelata Blitzballia!
Pulmaprofessorin ja ässäjuristin kohtaaminen on mainio yhteisseikkailu pulman- ja oikeudennälkäisille pelaajille.
Yaiba: Ninja Gaiden Z on taatusti erilainen irtiotto tutusta mätkinnästä, mutta lopputulos ei ole onnistunut.
Tyypilliset räiskintämoninpelit ovat kaukana tästä veikeästä väri-ilottelusta.
Tales-sarjan erikoisuus on moninpelattavat taistelut. Pitkät seikkailut syventävät pelaajan suhdetta pelattavaan hahmoon, mutta peliporukan koossa pitäminen on haasteellista.
Tyylikkään pimeä hiiviskely kärsii epätasaisesta toteutuksesta. Sopii tulokkaille paremmin kuin vanhuksille, mutta pelikokemuksessa on säätövaraa.
The Stick of Truth on harvinainen lisenssipeli: se tajuaa esikuvansa, kunnioittaa sitä ja tuntuu siltä, mutta myös parantaa sitä pelillisillä elementeillään.
Kolmas kerta toden sanoo: Square Enix ei vieläkään saa Final Fantasy XIII -universumista irti kaikkea potentiaalia.
Telltale tekee laatukamaa, mutta jos aika ei riitä kuin tunnin episodeihin kolmen kuukauden välein, niin jotain on pielessä.
Vanhanaikainen leffalisenssipeli, jonka perusturvallinen toteutus on täysi vastakohta viestille legojen luomisvoimasta.
Nätti, sulava ja sankaritarta sadistisesti rääkkäävä toimintapeli sai vain kasvojenkohotuksen, mutta se on ehdottomasti kokemisen arvoinen ilman aiempaa Tomb Raider -kokemusta.
