Etsi
Deadpool!
Uudelleenpelattavaksi suunnitelluksi peliksi Transformers Devastation kierrättää yllättävän paljon asioita, mutta sen timanttinen toiminta pelastaa hämmästyttävän paljon.
Dontnodin viisiosainen scifiseikkailu on poikkeuksellisen rohkea peliteos, jossa kerronta menee kaiken edelle.
Intensiivinen moninpeliräiskintä kuljettaa pelaajan keskelle tiheätunnelmaista Tähtien sota -fantasiaa, mutta sisällön suppea määrä povaa pelille lyhyttä ikää.
Wii U:n pelitarjonta kohenee jälleen yhdellä raikkaalla pelikokemuksella, johon kelpaa uppoutua tuntikausiksi.
Joka osa-alueellaan tasapainoinen ja hillittömästi pelattavaa sisältävä sotilasräiskintä, joka venyttää rajojaan, muttei silti riko niitä.
Elite: Dangerous vaatii paljon, mutta voi myös antaa paljon. On kiva nähdä, että hardcore-avaruuspelitkin löytävät paikkansa myös konsolien pelitarjonnassa.
Project Zerossa olisi ollut aineksia vaikka mihin, ja hetken aikaa se vaikuttikin yhtä hyvältä kuin sarjan aiemmat osat. Sitten tekniset ongelmat ja turha toisto turruttivat.
Vermintide on peli, joka loihtii esiin huippuhetkiä ja hienoja tarinoita kuin liukuhihnalta. Se haastaa, se vaatii paljon ja se myös palkitsee.
Tales from the Borderlands on hauska seikkailu, joka nojaa liikaa Telltalen tuttuun kaavaan.
2205 on yhtä aikaa sekä tyydyttävä, ärsyttävä että typerä. Mutta kyllä sitä pelaa, jos vain ei ajattele sitä Anno-sarjan perillisenä.
Odotus ei ollut turha: Legacy of the Void on tyydyttävä ja erinomaisen hyvä päätös rakkaalle ja pitkäikäiselle pelisarjalle.
Laadukasta lisäpelattavaa The Witcher III:een tarjoava Hearts of Stone ei ehkä ole täysiverinen laajennus, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin.
