Pokémon Sword & Pokémon Shield: The Isle of Armor -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesän 2020 tuplanumerossa 213.
Varovainen maistiainen
Uudet tuulet puhaltavat taskuhirviöiden maailmassa. Pokémon-pääsarjan roolipelit ovat olleet pitkään tunnettuja siitä, että noin vuoden verran uusien osien saapumisen jälkeen kauppoihin tuodaan seikkailusta laajennetut versiot. Pokémon Swordissa ja Shieldissa käytännöstä on kuitenkin luovuttu. Tänä vuonna vanhoja pelejä ei korvatakaan enää uusilla vastineilla, vaan modernimpana ratkaisuna luvassa on kaksin kappalein ladattavia laajennuksia.
Laajennuksista ensimmäinen on The Isle of Armor. Myöhemmin syksyllä seuraavan The Crown Tundran tavoin se tuo Swordiin ja Shieldiin tutkittavaksi kokonaan uuden pelialueen ja siihen liittyvän viisituntisen tarinakaaren. Peleihin lisätään samalla reilut sata taskuhirviötä, joista pääosa on vanhoja tuttuja edellisistä seikkailusta, mutta mahtuupa mukaan myös pari täysin uutta tuttavuutta.
The Isle of Armorin tapahtumapaikkana toimii laajennuksen nimikkosaari. Pelaaja on paikallisen dojon oppilas, joka päätyy suorittamaan kevyitä kokeita tullakseen aina vain vahvemmaksi pokémon-kouluttajaksi. Haasteista keskeisin on uuden, taistelutyyppiä edustavan Kubfupokémonin treenaaminen, ja otukselle on valittava muun muassa toinen kahdesta kehittymisvaihtoehdosta.
Alueena Isle of Armor perustuu täysin pääpelistä tuttuun Wild Area -ideaan, eli saari on saumaton ja avoin miljöö, jossa taskuhirviöt vaeltelevat vapaasti pelaajan ympärillä. Uusi alue ei esittele suuremmin muutoksia pelimaailman tutkimiseen, mutta eri osiensa jäsentelyn ansiosta se tuntuu heti eloisammalta paikalta kuin pääpelissä nähty Wild Area. On muutenkin mukavaa, että tarinassa hyödynnetään enemmän avoimessa maailmassa oleskelua, sillä se auttaa saarta saamaan merkityksellisyyttä, jota pääpelin avoin osuus olisi kovasti kaivannut.
Laajennuksen sisällön pariin on mahdollista hypätä periaatteessa jo varhaisessa vaiheessa pääpeliä. Wild Area -käytäntöjen mukaisesti pääosa alueella kohdattavista hirviöstä skaalautuu pelaajan mukaan, joten uusia otuksia ei säästellä vain pelin loppupuoliskoa varten. Varsinaisen tarinan läpäisy vaatii silti pääjuonen selättämistä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että odotettavissa olisi edelleenkään erityisen haastavaa pelattavaa. Dojokeskeisestä tarinasta huolimatta ottelemista on tarjolla itse asiassa vähän, mikä on iso harmi, sillä The Isle of Armor yrittää pariinkin otteeseen luoda erikoisia taistelutilanteita. Vastaavaa kokeilullisuutta saisi ilmetä sarjassa reippaasti enemmänkin ja varsinkin nyt, kun laajennuksista on tehty osa Pokémonin maailmaa.
Konsepteiltaan The Isle of Armor ujuttaa Pokémon Swordia ja Shieldia enemmän siihen suuntaan, jota olisin toivonut jo pääpeleiltä. Lisäyksiltään se on kuitenkin vielä sen verran varovainen, että myös The Isle of Armor näyttäytyy vasta maistiaisena kaikesta siitä potentiaalista, jota Pokémon-sarjassa voitaisiin vielä tulevaisuudessa hyödyntää.