Etsi
Olympiapelien perimmäinen ongelma on se, että niiden on oltava mahdollisimman yksinkertaisia.
Nostakaamme siis malja lemmingsien paluulle.
Urban Reign voisi sopia ottamaan luuloja pois itseään täynnä olevilta pelaajilta.
Nyt tietää, että Nintendon gyrotekniikka on millintarkkaa ja sillä on hauska pelata.
Kahden näytön ympärille suunniteltu seikkailupeli on hauskasti kirjoitettu hulluttelu Sienimaailman historiassa.
Taistelut on toteutettu joka tapauksessa hyvin ja niistä riittää iloa muutamaksi kymmeneksi tunniksi.
Hankitut tekniikat ovat parhaimmillaan komeita komboja, mutta liike on koko ajan kuin nyrkkeilyä veden alla.
Parhaaseen wuxia-tyyliin sankari Lei taistelee enemmän ilmassa kuin maassa.
Tarkoituksena on maailmanpelastamisen sijasta tuhota kokonainen kaupunki zombivitsausta levittämällä, ja raakaa toimintaa säestää loistava soundtrack.
Pelaaja ohjaa tuhoon tuomittua Persian prinssiä, joka yrittää paeta kohtaloaan taistelemalla ajan valtiatarta vastaan.
Kuilu aloittelijoiden ja eksperttien välillä on kasvanut todella suureksi.
Tällaisenaan ei voi kuin ihmetellä, mitä Kobayashin mielessä on liikkunut projektin aikana.
Paperilla kaikki näyttää niin lupaavalta.
