Arvostelussa Tchia

Arvostelussa Tchia. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2023 numerossa 245. 

5.2.2024 18:00

Arvostelussa Tchia. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2023 numerossa 245. 

Lapsuuden muistoista syntyy yksi vuoden parhaista peleistä

Pienessä orpokodissa jossain Uuden-Kaledonian saaristossa pitää kotiaan vanha rouva, joka kaitsee niitä, joilla ei ole perhettä. Auringon laskiessa hän kokoaa lapset rannalle ja kertoo heille menneistä vuosista. Ajasta, jolloin nuori tyttö Tchia lähti etsimään isäänsä, joka kaapattiin heidän idylliseltä saareltaan. Se on tarina vaikeuksista, pelosta ja yksinäisyydestä, mutta myös sankaruudesta, ystävyydestä ja mielikuvituksen voimasta.

Vain kahdentoista kehittäjän pyörittämän Awaceb-studion seikkailupeli Tchia kantaa päähahmonsa nimeä ja on vuoden suurimpia yllättäjiä. Se on hurmaava ja sydäntälämmittävä kokemus, josta kehtaa häpeämättä puhua samassa lauseessa The Legend of Zelda: The Wind Wakerin kaltaisten klassikoiden kanssa. Pienistä teknisistä vioista kärsivä kokonaisuus on tehty niin suurella rakkaudella ja hyvällä maulla, että moni iso studio saisi ottaa tästä mallia.

Tchia sijoittuu Uuteen-Kaledoniaan, joka on saarirykelmä Tyynellämerellä. Tekijät ovat sieltä kotoisin, mutta asuvat nykyään Ranskassa. Kyseessä onkin heidän rakkaudenosoituksensa lapsuusvuosille paikassa, jonka he joutuivat jättämään taakseen voidakseen tavoitella unelmiaan. Sen romantisoitu visio kristallinkirkkaista vesistä, korkeista vuorista ja öistä loputtoman tähtitaivaan alla, mikä tekee siitä tarkoituksellisen nostalgisen. Ennen kaikkea se kommunikoi upeasti tunteen, jonka jokainen joskus kotiin kaivannut voi tunnistaa. Tunnetta siivittää vieläpä äärimmäisen kaunis musiikki, jota jää kuuntelemaan silkasta kuuntelemisen ilosta. Varsinkin pitkät merimatkat ovat yhtä juhlaa, kun paikalliset artistit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Arvostelussa Tchia

Pelimekaniikoiltaan Tchia seuraa vihreänuttuisen Linkin jalanjäljissä. Fiktiivinen versio Uudesta-Kaledoniasta on lähestulkoon heti vapaasti tutkittavissa, eikä mikään este hidasta rohkean sankarin matkantekoa. Kaikkea voi kiivetä, mutta vain jaksamisen rajoissa. Liiallinen rasitus saa pään pyörälle, ja Tchia joutuu ottamaan nokkaunet nuotion äärellä. Samalla matkantekoa helpottaa liitovarjo, jonka avulla voi loikkia korkeimmistakin aikoista huoletta.

Kun Tchian isä kaapataan, traumaattinen kokemus herättää jotain nuoren tytön sisimmässä. Hän on yksi sieluhyppääjistä, joka kykenee lainaamaan minkä tahansa elävän olennon olemusta hetkeksi. Koska koko maailma on elävä, tämä tarkoittaa satoja erilaisia mahdollisuuksia, joita voi yhdistellä toisiinsa ongelmitta.

Eri yhtälöiden paljastaminen veisi pois löytämisen iloa, mutta yksi esimerkki avartaa niitä mahdollisuuksia, joita Tchia tarjoaa. Matkalla vuorelta alas otteeni kirposi lentovarjostani. Syöksyin kohti maata, kun tajusin voivani yrittää sieluhyppyä. Ohikiitävä lokki toimi pelastajanani. Siirryin sen kehoon ja lensin kohti merta, jonka yllä heitin hyvästit siivekkäälle apurille. Juuri ennen aaltoja heittäydyin lähettyvillä hyppivän delfiinin vietäväksi. Tchian maailma on kuin leikkikenttä, joka rohkaisee tutkimaan ja kokeilemaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää leikkiä, sillä idylliseen paratiisiin on ilmaantunut hirviöitä toisesta maailmasta. Ne ottavat muotonsa lumppujen ja repaleisten kankaiden sekasotkuna, jonka vain tuli pysäyttää. Taistelut ovat harvassa, mutta ne silti hätkäyttävät. Kun itse törmäsin niihin ensimmäisen kerran, olin ehtinyt pyöriä maisemissa jo usean tunnin verran. Hirviöiden olemassaolo muistutti, että Tchian tarina on myös tarina lapsuuden viattomuuden menetyksestä.

Arvostelussa Tchia

Tämä ilmenee myös ympäristössä, joka ansaitsee oman mainintansa. Tchian maailma on subjektiivinen kuvaus lapsuudesta, mutta samalla nerokkaasti maalattu mosaiikki, josta vanhempaan ikään ehtineet tunnistavat vaaran merkit. Mihinkään ei vedetä huomiota turhan ilmeisesti. Länsimaista kehitystä lupaavat mainoskyltit ja metsien paikalle kasvavat tehdasalueet kertovat tarpeeksi.

Osa kerronnasta tehdään laulujen avulla. Ystävät kertovat iltaisin siitä, mitä tuleman pitää, kun ollaan menossa yöpuulle. Lauluihin voi liittyä mukaan soittamalla instrumentteja itse tai antamalla pelin ottaa ohjat, jolloin voi keskittyä täysin fiilistelyyn. Tchia mallintaa ukulelesoittimen erinomaisesti aina yksittäisiä nuotteja myöten, joten osaavat tekijät voivat soitella sillä ihan oikeasti digitaalisessa maailmassa. Muille peli tarjoaa Guitar Hero -tyylisen osion, joka on yhtä hurmaava, kuin muutkin minipelit.

Avoin maailma on tulvillaan tekemistä, ja pelkästään päätarinaan saa uppoamaan reilut kymmenen tuntia. Läpijuoksu ei kuitenkaan kannata. Tchian hurmaavuus perustuu immersioon ja tunnelmointiin. Vaikka kartta pursuaa kaikenlaista kerättävää ja pelattavaa, mikään siitä ei tunnu pakkopullalta. Sen sijaan pienen tekemisen pariin haluaa palata siksi, että se on vain kivaa.

Minipelit kattavat erilaisia paikallisia perinteitä ja tapoja. Tarinaa rytmitetään käymällä eri kylien johtohahmojen luona, joita varten kerätään pieniä lahjoja kiittämään ajasta. Toisaalla kisaillaan tasoloikkamaisessa jammailussa, muualla pinotaan kiviä niin rauhallisesti, että sen parissa sielu pääsee rentoutumaan. Jokainen osa-alue tavalla tai toisella tukee tarinaa ja sen maailmaa. Ne eivät tunnu irrallisilta, koska ne ovat osa tekijöiden lapsuutta ja väkevästi kiinni pelin sielussa.

Arvostelussa Tchia

Kun tähän lisätään erinomainen kameramekaniikka, joka antaa Tchialle mahdollisuuden ottaa vanhanaikaisia Polaroideja matkan varrella, hurmaavuudelle ei ole loppua. Kuvia ei näe heti ottamisen jälkeen, vaan ne pitää käydä ensin kehittämässä. Kun lopputulokset viimein näkee, olivat ne sitten onnistuneita tai ei, niistä tulee hyvälle tuulelle. Niiden hankkiminen oli oma matkansa ja pelkästään  niidenolemassaolo on muisto, joka tuntuu täysin erilaiselta, kuin jos kyseessä olisi vain irrallinen räpsytin, josta jakaa kuva Twitteriin.

Tchialla on pieniä teknisiä vikoja siellä täällä, ja pienen kehitystiimin rajoitukset näkyvät, jos niitä vaivautuu etsimään. Mutta samalla se on rakkaudella tehty seikkailupeli, joka maksoi murto-osan siitä, mitä ison luokan AAA-julkaisut maksavat. Tästä huolimatta se sisältää enemmän ideoita, nokkeluutta ja koskettavia hetkiä kuin sadat muut vastaavat. Se on henkinen sisarteos Hayao Miyazakin sydämellisille nuoruudenkuvauksille kuten Totoro tai Henkien kätkemä. Elokuvan ystävät löytävät siitä yhtymäkohtia italialaisen elokuvan neorealismista aina Pixarin Lucaan asti.

Mutta ennen kaikkea Tchia on peli, joka muistuttaa pelaamisen ilosta. Se ei jää jurnuttamaan monimutkaisten mekaniikkojen kanssa, eikä vaadi osallistujalta muuta, kuin tahdon kokeilla jotain uutta. Kaikki vaikeusasteet voi säätää pois päältä, jos niin haluaa. Tärkeintä on, että on paikalla ja valmis kuuntelemaan. Silloin Tchian tarina kietoo käsivartensa sielun ympärille, eikä päästä irti pitkään aikaan.

Joonatan Itkonen

Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.

10/10
KehittäjäAwaceb
PeligenretSeikkailu
JulkaisualustatPS4, PS5, Win
Pegi-ikärajat12
Pegi-merkinnätKielenkäyttö, Väkivalta
Lisää luettavaa