Eteenpäin on vihdoin menty
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä on ollut hyvä ajatusmalli viime vuosina, kun EA Sportsin uuden jalkapallopelin on ottanut testaukseen. Tänä vuonna voidaan kuitenkin lainata Suomen entisen maajoukkuevalmentajan, Mixu Paatelaisen, sanoja: eteenpäin on menty.
Täydellisestä futispelistä ei ole kyse vieläkään, mutta ainakin yksin pelaavan näkökulmasta tämänvuotista pallottelua on sentään yritetty parantaa. Arvostelun kirjoitushetkellä minulla on kasassa lähes yhtä paljon pelitunteja kuin edellisessä pelissä vuoden jälkeen. Pelattujen ottelujen ja vastustajien välillä on selkeitä eroja, joten jokainen pelikerta ei tunnu murmelipäivältä.
Isoin syy EA Sports FC 25:n pelituntuman muutokseen löytyy uudistetuista taktiikoista. Vaihtoehtoja on vähemmän, kun jokaiselle pelaajalle ei voi enää antaa yksityiskohtaisia ohjeita, vaan näille annetaan rooli, jonka sisältämiä taktisia ohjeita he suorittavat kentällä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämän ansiosta ohjeita suoritetaan aiempaa paremmin. Myös koko joukkueelle annetut ohjeet, kuten minkälaisessa blokissa puolustetaan, vaikuttavat oikeasti merkitsevän jotain. Jos vastassa on matalassa blokissa puolustava joukkue, saa pallon tuoda aika rauhassa hyökkäyspuoliskolle. Jos taas vastassa on kovaa prässäävä joukkue, saattavat pitkät ja korkeat pallot tulla tarpeeseen.
Esimerkiksi viime vuonna nopeus oli ehdotonta valttia vastustajasta riippumatta, mutta tänä vuonna voi oikeasti pelata juuri oman joukkueensa vahvuuksilla. Jos kärjessä on iso ja vahva pääpelaaja, korkeat pallot ja keskitykset ovat ihan oikea ase. Jos taas kärjessä on nopea ja viekas maalintekijä, voi olla syytä yrittää voittaa pallo vastustajan kenttäpuoliskolla ja kääntää tilanteet nopeiksi vastaiskuiksi. Sama pätee toisessa päässä. Hitaiden puolustajien kanssa ei voi pelata kauhean korkealla linjalla.

Football Managerin kaltaisiin syvyyksiin taktiikoissa ja pelaajien yksilöllisissä eroissa ei päästä, mutta nyt niillä on sentään merkitystä. Tekoälyn hyökkäyspelaaminen kaipaisi ehkä pientä viilausta, sillä se toisinaan taantuu hieman yksiulotteiseksi, mutta ainakaan voitot eivät tule aina samalla tavalla. Myös valikoita on uudistettu, mikä vaatii totuttelua. Ne ovat monilta osin aikaisempaa sulavammat, mutta ainakin manageritilassa pelaajien kanssa käytäviin keskusteluihin ja uutena lisänä ruudulla näkyviin sosiaalisen median postauksiin eksyy mukaan hölmöjä bugeja, joissa pelaajan managerihahmoa saatetaan esimerkiksi puhutella tulevan vastustajajoukkueen nimellä. Jos viestejä hädin tuskin lukee, ei tähän välttämättä kiinnitä edes huomiota, mutta ymmärrettävästi joitakin moinen ärsyttää.
Samanlaista ärsykettä tarjoaa isojen italialaisseurojen lisenssien puuttuminen. EA Sports FC 25 on saanut talliinsa kaikki isot sarjat ja joukkueet, mutta AC Milan, Inter Milan, Lazio ja Atlanta ovat mukana fiktiivisinä joukkueina. Tämä syö hieman fiilistä Serie A -joukkueilla pelaamisesta. Milanon derby kun on yksi sarjan isoimpia otteluita, ja Lazio on toinen osapuoli Rooman derbyssä, joka on myös merkittävä kohtaaminen. Vanhoja Pro Evolution Soccer -veteraaneja tällainen ei ehkä haittaa, mutta jos haluaa kentällä kirmailevan täysin aidon oloisia joukkueita, kannattaa pysyä muissa sarjoissa.
Kaiken kaikkiaan EA Sports FC 25 jättää hyvälle mielelle. Osasyy siihen ehkä on aiempien versioiden katastrofaalinen surkeus, mutta nyt tunnelin päässä on valoa. Tätä peliä jaksaa jopa pelata.
Teo Scheepstra

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.