Arvostelussa Dead Island 2

Arvostelussa Dead Island 2. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2023 numerossa 245. 

5.2.2024 12:00

Arvostelussa Dead Island 2. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2023 numerossa 245. 

Hell-A:n ja nyrkin välissä

Aurinko porottaa Los Angelesin yllä. Kävelen pitkin hiljaista katua. Silmäni hapuilevat ympäriinsä etsien sometähtien valtavaa kartanoa. Ah, tuolla se on. Suuntaan kohti havaitsemaani rakennusta, eikä kadulla ole muita kuin minä ja muutama auton romu. Takanani kuuluu raksahdus. Ei se varmaan ole mitään. Jatkan matkaani.

Saavun kartanolle, joka on niin ikään autio. Se on varmasti ollut aikoinaan täynnä elämää, sillä rakennus on sotkuinen. Joku on yrittänyt kuvata sohvalla videota, mutta prosessi on jäänyt selkeästi kesken. Näen oikealla puolellani oven ja avaan sen.

Kimppuuni hyökkää omituinen ja mätää lihaa tursuava otus. Se karjuu ja sen suusta valuu verta. Ei mikään Instagramin kiiltokuvamalli. Aivan, unohdinkin mainita, että Los Angeles ei ole enää enkelten kaupunki, vaan zombi-invaasion kurittama helvetti. Hell-A.

Arvostelussa Dead Island 2

Dead Island 2:n matka valmiiksi peliksi on ollut kivinen. Kymmenisen vuotta sitten alun perin paljastettu toimintaseikkailu on vaihtanut vuosien aikana kehittäjää useampaan otteeseen. Loppujen lopuksi se päätyi Deep Silverin Dambuster Studiosin käpäliin. Dambuster on tehnyt aikaisemmin käytännössä vain yhden pelin, Homefront: The Revolutionin, joka vastaanotettiin vaisusti, eivätkä sen keräämät arvostelut olleet kauniita. Olen silti tyytyväinen studiovalintaan, sillä Dambuster tietää selkeästi mitä tekee.

Pelin kaava ei ole muuttunut vuosien varrella yhtään mihinkään ja kokemus on pelimekaanisesti hyvin uskollinen alkuperäiselle Dead Islandille. Välillä uskollisuus menee jopa liiallisuuden puolelle, sillä ohjaus on paikoitellen niin tahmeaa, että peli tuntuu saman aikakauden tekeleeltä kuin edeltäjänsä. Samaa kaavaa noudatetaan myös tehtävien merkeissä. Yksinkertaiset aktiviteetit perustuvat lähinnä esineiden noutamiseen ja zombien tappamiseen. Pääosin yllätyksettömät tehtävät ovat onneksi lyhyitä, eivätkä ne kerkeä käydä puuduttaviksi.

Tutkittavana ei ole edelleenkään yhtä isoa avointa maailmaa, vaan pienempiä ja tiukasti suunniteltuja keskusalueita. Ne jäävät nopeasti mieleen ja niiden tutkiminen on tehty sopivan palkitsevaksi. Pienempiin alueisiin jaellun kartan koluaminen on muutenkin miellyttävää, sillä jokaiselle alueelle erikseen omistetut edistymismittarit täyttyvät toiminnan tuokseessa häkellyttävän kovaa tahtia.

Dead Island 2 ei ota riskejä tarinansa kanssa. Hyvin perinteinen ja kliseitä tursuava kampanja on kuitenkin aidosti viihdyttävä, sillä dialogi tuntuu luonnolliselta ja hahmot näyttävät pääasiallisesti todella hyvältä. Välinäytöksiin on selkeästi panostettu, sillä niiden graafinen taso on huima. Harmillisesti ainakin pelin ennakkoversiota piinasi toistuvat huulisynkkausongelmat, jotka korostuivat tarinan loppumetreillä.

Pelaajan valitsema hahmo on luonnollisesti suuressa osassa tarinankulkua ja ainakin allekirjoittaneen valitsema Carla on äänessä miltei tauotta. Uskoisin, että sama kaava toistuu muidenkin valittavien hahmojen kanssa. Pelattavia ukkeleita on tarjolla kuusi eri vaihtoehtoa, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Käytännössä erot ovat kuitenkin aika marginaalisia etenkin, jos peliä pelaa yksin. Suurimmat erot muodostuvat yksinoikeudella tietyille hahmoille varatuista kykykorteista.

Arvostelussa Dead Island 2

Poissa on ensimmäisen Dead Islandin kykypuu, ja tilalle on tuotu juurikin kykykortit. Ne tuovat pelaajille huomattavan paljon valinnanvaraa ja täysin toisistaan eroavia pelityylejä. Panostin itse erityisesti elämää kerryttäviin kortteihin, kuten zombin pään tallaamisen ja oikeaoppisen torjunnan tuomiin kykytehosteisiin. Valintoja ja erilaisia sekoituksia on kuitenkin aivan älytön määrä, eli jokaiselle löytyy varmasti jotain.

Mutta nyt itse asiaan. Tiedän, että haluatte kuulla pelin suolasta, eli zombien tappamisesta. Voin ilokseni todeta, että se on hyvin veristä, sopivan painavaa ja täynnä irtoraajoja. Dead Island 2:ta markkinoitiin uuden zombijärjestelmän voimin, ja vaikka en rehellisesti sanottuna kiinnittänyt huomiota zombien lihassäikeiden muuttuvuuteen, eivät puheet jokaisen raajan erikseen irroittamisesta olleet pötyä tai jääneet noteeramatta. Toistuvat iskut tiettyihin kohtiin nimittäin repivät ja lennättävät raajoja kuin leppäkeihäitä konsanaan.

Kovimmat silpaisut tapahtuvat toki terävillä aseilla, kuten katanoilla tai erinäisillä veitsillä, mutta tarpeeksiheiveröisen tartunnan saaneen pään saa uuteen uskoon  vaikkapa pesäpallomailalla. Tarpeeksi ladattu isku potkaisee heikomman tason vaeltajan pään kauas pois. Aseet toimivat pääosin samoin kuin aiemmin, eli niitä on tietty määrä aseympyrässä ja ne kuluvat niitä käytettäessä. Kuluminen näkyy aseissa ihan käytännössäkin, sillä ensialkuun kimaltava ja terävä miekka on käyttöikänsä päässä roisoinen ja ruosteinen. Aseita voi kuitenkin korjata ympäri Los Angelesia löytyvillä työpöydillä.

Korjaaminen ei ole mitään ihan halpaa hommaa, mutta vielä kalliimmaksi muodostuu oman suosikkiaseen päivittäminen pelaajan kanssa samalle tasolle. Rahaa voi onneksi kerätä suhteellisen helposti kasaamalla tavaraluettelon täyteen monenmoisia mörssäreitä ja pyöräyttämällä ne rahaksi jonkun kauppiaan kanssa. Työpöydällä voi tasojen päivittämisen ja varusteiden korjaamisen lisäksi muokata omia aseita. Tarjolla on lukuisia erilaisia liitännäisiä omine ominaisuuksineen aina palavasta myrkyllisiin. Lisäksi valikoimasta löytyy aseiden kestävyyteen ja vahingoittavuuteen muutoksia tekeviä vempaimia.

Tuunaminen on järkevää ja melko palkitsevaa, sillä väkivalta on paljon kivempaa, kun siihen lisää tulta tai muuta mukavaa. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että omatkin tuunaukset käyvät nopeasti heikoiksi ja maasta sekä kassakaapeista myöhemmin löytyvät aseet voivat olla paljonkin parempia. Ei siis kannata kiintyä aseeseen liikaa, oli se kuinka hieno tahansa.

Arvostelussa Dead Island 2

Aseiden tasoerot korostuvat nopeasti etenkin erilaisien zombityyppien kanssa. Kaikista heiveröisimmät kaverit nyt saa pistettyä silpuksi vaikka käsivoimin, mutta vähänkin vahvemmat tallaajat voivat kestää aika kovankin määrän vahinkoa ennen hyytymistään.

Zombeja on useita erilaisia, ja osa niistä on tavattavissa vain tietyissä tilanteissa. Erilaiset variantit tuovat mätkintään mukavaa yllätyksellisyyttä, sillä kaikkia vihollisia ei saa lahdattua aivan samalla taktiikalla. Pääosin taisteleminen on kuitenkin hakkaamisnapin naputtelua ja kohteen ympärillä pyörimistä aivan kuten alkuperäisessä Dead Islandissa.

Dead Island 2 ei ole pelottava peli. Se toki vilisee zombeja ja on ladattu melko täyteen säikäytyksiä, mutta sen tunnelma ei ole missään vaiheessa kovinkaan ahdistava. Se on täynnä huumoria ja hassuttelua, eikä se ota itseään kovin tosissaan. Siksi se onkin aika oivallinen ovi zombipelien maailmaan, jos ne eivät ole entuudestaan tuttuja.

Olen onnellinen siitä, että Dead Island 2 on viimein täällä. Uskallan myös väittää, että vuosikausien odotus palkittiin. Vaikka moni olikin varmasti asettanut odotuksensa matalalle tuotantohelvetin jäljiltä, on Dambusteronnistunut valmistamaan pelin, joka on ylpeästi Dead Islandia.  Siksi onkin mitä sopivampaa todeta alkuperäisen Dead Island -biisin tavoin: ”Who do you voodoo, bitch?”

Niklas Tirkkonen

Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.

7/10
JulkaisijaDeep Silver
PeligenretRoolipeli, Toiminta
JulkaisualustatPS4, PS5, Win, XOne, XSX/S
Pegi-ikärajat18
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa