Etsi
Watch Dogs 2 on viihdyttävä ja persoonallinen avoimen maailman seikkailu, joka korjaa monia alkuperäisen osan ongelmia.
Perinteet ovat kaunis asia. Pokémon Sun ja Moon kuitenkin osoittavat, että niistäkin on joskus osattava päästää irti.
Dishonored 2 ei ehkä yllätä, sillä se on kovin samanlainen kuin edeltäjänsä. Ei se myöskään petä, sillä edeltäjän tapaan myös jatko-osa on huipputason peli.
Huipputuotettu räiskintäsarja uudistaa itseään lähinnä visuaalisesti sisällön jatkaessa vanhan kaavan mukaan.
Idioottininjan räiskintä on puhdasta toimintaa ilman turhia jarruja tai aivosoluja.
Orwellin isoveli valvoo koukuttavasti ja tyylipuhtaasti. Kyseessä on yksi tämän vuoden indiehelmistä.
Rhythm Paradise Megamix tarjoutuu anteliaasti täyttämään ammottavan aukon rytmirahvaan yleissivistyksessä.
Paladins voi olla Overwatchille paljon velkaa, mutta kokemuksena se pystyy seisomaan ylpeästi omilla jaloillaan.
Vermintide toimii vuotta myöhemmin yhä erinomaisesti. Se vaatii paljon, mutta myös antaa hyvässä porukassa pelattuna runsaasti palkitsevia pelihetkiä, mutta vain ihmisten kanssa.
Upean vapaustaistelun lievästi ankeampi versio.
NBA 2K17 ei vie peliä eteenpäin, mutta kentällä homma toimii silti paremmin kuin muissa urheilupeleissä.
Taianomainen mutta viivasuora agenttikertomus, joka luultavasti sekä hämmentää että oksettaa.
Dragon Quest Builders on hämmentävän hyvä Minecraft-kopio, jonka voisi kuvitella ansaitsevan huomattavasti huonomman arvosanan.
