Watch Dogs 2

Watch Dogs 2 on viihdyttävä ja persoonallinen avoimen maailman seikkailu, joka korjaa monia alkuperäisen osan ongelmia.

2.12.2016 06:15

Vanhan koiran uudet temput

Hakkeriseikkailu Watch Dogsin alkutaivalta on vaikea olla vertaamatta Assassin’s Creedin ensiaskeliin. Molemmat olivat Ubisoftin lippulaivapelejä uudelle konsolisukupolvelle, mutta kunnianhimoisista visioista huolimatta ne jättivät suuren osan piilevästä potentiaalistaan jatko-osan lunastettavaksi. Assassin’s Creed II tunnetusti onnistui tehtävässä erinomaisesti, minkä innoittamana Watch Dogs 2 yrittää kulkea samoissa jalanjäljissä – aina uutta päähahmoa ja asetelmaa myöten. Lopputulos on yllättävän virkistävä ja hauska avoimen maailman hakkeripeli, joka hioo pois lukuisia alkuperäisen pelin huomattavimpia ongelmakohtia.

Watch Dogs oli monin paikoin persoonaton ja tasapaksu peli, joka ei aina itsekään tuntunut ymmärtävän omia vahvuuksiaan. Idea ctOS-turvajärjestelmään kytkettyjen laitteiden eli käytännössä koko Chicagon kaupungin hakkeroinnista ja sabotoinnista oli mainio, mutta järjestelmään kytkettyjen laitteiden manipuloiminen tuntui vain harvoin tarpeeksi monipuoliselta tai hyödylliseltä. Se korosti aseisiin tarttumisen vaivattomuutta, mikä saattoi sopia oman käden oikeutta jakavan Aiden Pearcen kostotarinaan, mutta jätti pelin keskeisimmän ominaisuuden pahasti pimentoon. Myös ohjauksen erinäiset kankeudet ja avoimen maailman Chicagossa navigointi jättivät paljon toivomisen varaan.

Värikkääseen San Franciscoon sijoittuvassa jatko-osassa on eri ääni kellossa, ja Watch Dogs 2:n tärkein saavutus onkin selkeän identiteetin löytäminen. Tästä suurin kiitos kuuluu uudelle ja yllättävän sympaattiselle päähahmolle Marcus Hollowaylle, jonka kehittyneempi ja ihmisten yksityisyyttä ahkerammin urkkiva ctOS 2.0 -järjestelmä on ennakkoluokitellut mahdolliseksi rikoksentekijäksi keräämiensä tietojen perusteella. Estääkseen muita saamasta samaan tapaan tekaistuja syytteitä Marcus lyö hynttyyt yhteen anarkistihakkeriryhmä DedSecin kanssa. Siitä alkaa kaunis yhteistyö järjestelmän luonutta Blume Corporationia ja sen aivan yhtä hämäräperäisiä yhteistyökumppaneita vastaan.

Rämäpäisen DedSecin taustatiimi koostuu elämää suuremmista persoonista, kuten kokoonpanon sydämenä toimivasta Sitarasta, epäsosiaalisesta koodarinero Joshista sekä mainion Schwarzenegger-imitaation taitavasta Wrench-naamioveikosta. Hahmojen hilpeää ja nörttihuumorin värittämää puuhastelua seuraa mielellään.  Kokoonpano käy nopeasti läheiseksi, kun itsensä vakavasti ottavien tehtävien sekaan mahtuu myös hauskanpitoa ja keppostelua, kuten ritariässämäisen Cyber Rider -auton varastaminen ja kauko-ohjaaminen halki San Franciscon katujen. Watch Dogs 2:n tehtävätarjonta tasapainotteleekin jatkuvasti kepeän ja vakavan otteen välillä, ja tasapaino tuntuu pysyvän mainiosti kasassa kutakuinkin loppumetreille asti. Kun päätehtävät alkavat liikkua salaliittojen syvissä vesissä, San Franciscon uumeniin ujutetut lukuiset sivutehtävät tarjoavat yhä älyvapaata, moraalisesti arveluttavaa ja kilpa-ajamista sisältävää näpertelyä.

Hyvän meiningin huomioiden onkin toisinaan melko häiritsevää, että aseiden esiin kaivaminen sotii monin paikoin välivideoissa nähtävien hahmojen luonnetta ja ideologiaa vastaan. Satunnaisten vartijoiden lahtaaminen ja sivullisten uhrien räjäyttely on tavallisissa pelitilanteissa sallittua, mutta osassa hakkeritehtäviä kivenkovia rikollisia vain hieman jäynätään sammuttelemalla valoja ja tietokoneita etäyhteyden avulla. Tätä toki yritetään tasapainottaa sillä seikalla, että pelaamisessa useimmiten painotetaan räiskinnän sijaan hakkeroinnin ja kauko-ohjattavien apureiden tärkeyttä.

Watch Dogs 2 -arvostelu

”Watch Dogs 2:n tärkein saavutus onkin selkeän identiteetin löytäminen.”

Watch Dogs 2 -arvostelu

Pelillisesti Watch Dogs 2 loistaa turvautuessaan Marcuksen alati kasvavaan tarvike- ja kykyvalikoimaan. Vaikka mies liikkuu ketterästi suojasta toiseen ja ampumisessa on aiempaa tyydyttävämpi ote, toiminta pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun ympäristöstä löytyviä esineitä hakkeroidaan vihollisia vastaan. Vaikka erilaisia apukeinoja voisi yhä olla huomattavasti enemmänkin, ainakin häiriöäänien tekeminen, huomion toisaalle vievien viestien lähettäminen, lamauttavien sähkökenttien valmistaminen ja etenkin autojen kauko-ohjauksen käynnistäminen tapahtuu tällä kertaa sen verran vaivattomasti, että kynnys niiden hyödyntämiseen on melko pieni.

Parhaimmillaan Watch Dogs 2 on kuitenkin silloin, kun vihollisia vältellään mahdollisimman pitkään. Siihen tarjotaan useita keinoja, kuten ensimmäisestä pelistä tuttu kyky hakkeroitua turvakamerasta toiseen nähdäkseen paremmin lähialueiden tulevat haasteet. Monissa tilanteissa tiedustelun ja jopa varsinaisen fyysisen hakkerointityön voi hoitaa kauko-ohjattavalla mikroautolla tai lennokilla, jonka voi ajan myötä varustaa muun muassa vihollisilta pasmat sekaisin pamauttavilla pommeilla. Karvalakkimalleillakin pärjää mainiosti, sillä usein muutaman minuutin huolellinen mikroautoilu säästää pelaajan useilta tuhottoman pitkiksi venähtäviltä tulitaisteluilta. Vempaimet ovat myös oivia työkaluja antamaan hyvän yleiskuvan kepeistä hakkerointipulmista, joissa virta pitää saada kulkemaan päätteeltä toiselle sähköverkon palasia kääntelemällä.

Tärkein pelillinen uudistus on kuitenkin ajoneuvojen ajotuntuman täysi uudistus. Ensimmäisessä pelissä autojen kankea käyttäytyminen teki paikasta toiseen liikkumisesta ja ajojahdeista puuduttavaa ja luotaantyöntävää, mutta Watch Dogs 2:ssa pidemmätkin ajomatkat taittuvat mukavasti tyydyttävän tuntuman ansiosta ja kaahailua tulee harrastettua jopa huvin vuoksi. Samalla liikkeessä tapahtuvaa hakkerointia on sujuvoitettu entisestään, sillä hakkerointisignaali tarttuu liikennevaloihin, räjäytettäviin putkiin, alas pudotettaviin helikoptereihin ja muihin kohteisiin huomattavasti aiempaa herkemmin. Parasta viihdettä kuitenkin on autojen kauko-ohjaus, jolla voi suistaa takaa-ajajat pois tieltä – tai tienreunassa olevat autot takaa-ajajien kimppuun.

Ensimmäisen Watch Dogsin tapaan jatko-osa panostaa jonkin verran moninpelielementteihin, joissa pelaajat hakkeroituvat toisten pelaajien peliin. Valitettavasti Watch Dogs 2:n verkko-ominaisuudet eivät ehtineet ongelmien takia valmistua pelin julkaisuun mennessä, mutta ennakkotestien perusteella pelaajat voivat hakkeroitua toisten peleihin muun muassa uudessa Bounty Hunting -tilassa. Siinä jahdataan kolmen hengen voimin liikaa tuhoa aiheuttanutta pelaajaa, mutta moninpelitouhu vaikutti edellispelin tapaan melko kertakäyttöiseltä huvilta pääpelin sisällön rinnalla. Mukana on kuitenkin myös yhteistyötehtäviä, jotka sen sijaan ovat melko tuntuvia lisäyksiä pelikokemukseen.

Watch Dogs 2 lumoaa myös ulkoasullaan, sillä syksyisen Chicagon vaihtaminen kirkkaiden värien täyttämään San Franciscoon on tuonut peliin pirteän yleisilmeen. Mukaan on ympätty myös Piilaakson kaltaisia ympäröiviä alueita, jotka istuvat varsin hyvin pelin hakkeriteemaan, ja valtavalta tuntuva peli tuntui säilyttävän terävän yleisilmeensä ilman suurempia hidasteluja testatulla PlayStation 4:llä. Testasimme peliä myös PlayStation 4 Prolla ja 4K-televisiolla, joilla ympäristön ja hahmojen pienet rosoisuudet loistivat poissaolollaan. Prolla yleisilme vaikuttaisi olevan kauttaaltaan sulavampi muutamia lukuun ottamatta tapahtumarikkaimpia tilanteita, joissa resoluution nosto hieman hyydyttää ruudunpäivitystä.

Vaikka Watch Dogs 2 on viihdyttävä peli, se ei silti tavoita täyttä potentiaaliaan. Sen mieleenpainuvat hahmot loistavat melkeinpä paremmin kuin itse pelin tarina, joka jää kaikkien hauskojen ja kantaaottavien hetkien jälkeen melko vähäeleiseksi loppua kohden. Marcuksen matkassa hyödynnetään hakkeriteemaa huomattavasti Aiden Pearcea paremmin, mikä heijastuu monipuolistuneessa tehtäväsuunnittelussa ja pelimaailman huomattavasti mielekkäämmässä manipuloimisessa. Silti pelitilanteisiin kaipaisi monin paikoin yhä enemmän hakkeroitavaa. Lopputekstien rullatessa oli silti myönnettävä Watch Dogs 2:n olevan hyvin pitkälti se peli, joka ensimmäisen osan olisi pitänyt olla. Sillä pötkitkään jo pitkälle.

8/10

Watch Dogs 2 on viihdyttävä ja persoonallinen avoimen maailman seikkailu, joka korjaa monia alkuperäisen osan ongelmia.

Ville Arvekari

8/10
KehittäjäUbisoft Montreal
JulkaisijaUbisoft
PeligenretToiminta
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätKiroilu, Seksi, Väkivalta
Lisää luettavaa