”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Apple oli ongelmissa 90-luvun alussa. Hallinnolliset erimielisyydet olivat karsineet johtoporrasta ja kilpailu erityisesti Microsoftin kanssa loi taloudellisia jännitteitä. Ratkaisuna dilemmaan Applen silloinen toimitusjohtaja Michael Spindler esitteli suunnitelman lisensoida yhtiön ohjelmistoja kolmansien osapuolten laitteille. Suunnitelmasta syntyi pelikonsoli – Pippin.
Ensimmäinen, jolle lisenssi luovutettiin, oli leluvalmistaja Bandai. Bandai oli aikaisemminkin pyörähtänyt konsolimaailman puolella esimerkiksi tekemällä oheislaitteita, mutta keskittyi silti pääasiallisesti leluihin. Yhtiö otti hoidettavakseen konsolin valmistuksen ja markkinoinnin, Applen oli puolestaan määrä vastata mallin jatkokehittelystä. Apple säilytti oikeudet myydä Pippinin lisenssiä myös muille valmistajille. Toinen ja ainoa lisenssin hankkinut oli norjalainen Katz Media. Yhtiö kuitenkin joutui ostamaan laitteensa Bandailta, koska ei voinut itse valmistaa niitä.
Pippinistä maalailtiin järisyttävää, vallankumouksellista viihdekokemusta. Sen sai verkkoon, siihen sai lisämuistia ja laitteessa ei ollut aluesuojausta. Pelejä tahkottiin pääsääntöisesti bumerangin muotoisella Apple Jack -ohjaimella, mutta konsoliin sai halutessaan kiinni myös hiiren ja näppäimistön. Pippinillä tahdottiin tuoda tietokonetta ja pelikonsolia lähemmäs toisiaan: sitä haluttiin käytettävän niin viihteen, opetuksen kuin tiedonhankinnankin parissa.
Apple Bandai Pippin esiteltiin yleisölle ja medialle vuonna 1994 Tokyo Trade Show’ssa ja julkaistiin noin vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1995. Bandai laskeskeli, että konsoli myisi puolisen miljoonaa kappaletta vuodessa. Laite kuitenkin tuli markkinoille kehnoon aikaan. Vuosina 1994 ja 1995 päivänvalon näkivät sekä Sega Saturn että Sonyn PlayStation. Lisäksi vuonna 1990 julkaistu Super Nintendo oli edelleen vahvasti jalka pelimaailman oven välissä. Pippiniä vastaan olivat niin alalla vakiintuneet kilpailijat kuin laitteiden hintakin: Ilmestyessään Pippin maksoi Yhdysvalloissa 600 dollaria. PlayStation oli puolet sitä halvempi, Super Nintendo vieläkin huokeampi.
Apple Bandai Pippin myi lopulta arvioiden mukaan 42 000 kappaletta ja sille julkaistiin kaikkiaan 25 peliä. Pippinin tuotanto lopetettiin 1996 kaupallisesti kannattamattomana, vain vuosi konsolin valmistuksen alkamisen jälkeen.
Lue lisää: