Star Wars: Knights of the Old Republic (2003)
Vuonna 2003 julkaistu Star Wars: Knights of the Old Republic on historiallisessa mielessä hyvin tärkeä peli. Vaikka BioWare oli jo ennen Knights of the Old Republicia ehtinyt kehittämään mainiot Baldur’s Gatet ja Neverwinter Nightsinkin, ne olivat ”vain” Dungeons & Dragons -pelejä. Sellaisia oli nähty markkinoilla jo lukemattomia, joten erinomaisuudestaan huolimatta ne olivat vain erinomaisia versioita tutuista peleistä.
Knights of the Old Republic oli toista maata. Se ilmestyi aikana, jolloin Star Wars -pelien määrä oli vasta lähtemässä nousuun, mikä toi pelille heti lisäarvoa. Itse George Lucas oli antanut näiden tyyppien tehdä Star Wars -roolipelin? Jumpe, sen täytyy olla jotain erityistä! Historiallisista syistä on syytä muistuttaa, että vuonna 2003 vielä käynnissä oleva esiosatrilogia ei ollut vielä täysin pilannut Star Warsin tai Lucasin mainetta osalle fanikunnasta, joten aiempi väite ei ollut omalta osaltakaan sarkasmia.
Knights of the Old Republic oli myös erilainen roolipeli. Se tuntui itsekin miltei elokuvalta ja nosti roolipelien tarinankerronnan aivan uudelle tasolle. Viime viikkoina saimme kuulla, että pelistä on nyt 18 vuotta myöhemmin kehitteillä täysiverinen uusioversio ja voi pojat, sellaiselle on myös tarvetta.
Vuoden 2021 perspektiivistä Knights of the Old Republic tuntuu hyvin tutulta peliltä, mikä ei ole tippaakaan yllättävää. Onhan se ensimmäinen moderni BioWare-peli, jota pelatessaan huomaa välittömästi useita ja ilmiselviä yhtymäkohtia vaikkapa Mass Effect -trilogian kanssa.
Pelaaja ohjastaa palkkasoturia, joka on viime hetkellä värvätty suojelemaan jediritari Bastilaa tämän salaisella tehtävällä. Tehtävä päättyy katastrofiin, joten muutamat sithien hyökkäyksestä selvinneet seikkailijat lähtevät etsimään jediä ja selvittämään, miksi muistinsa menettänyt sankari oli erikseen kutsuttu Bastilan matkaan retkelle.
Tarinaa kerrotaan tiheiden välianimaatioiden avulla, joka välissä on täysin ääninäyteltyä ja elokuvamaista keskustelua, jossa pelaaja valitsee repliikkinsä muutamista vaihtoehdoista. Mukaan lyöttäytyy pino erikoisia ja viihdyttäviä hahmoja, joilla on omat moraaliset koodistonsa ja jotka eivät välttämättä ole pelaajan kanssa aina samaa mieltä tämän ratkaisuista. Todellakin tuttua kamaa BioWare-veteraanin perspektiivistä, mutta vuonna 2003 kaikki tämä aiheutti lukemattomia spontaaneita tajunnanräjäytyksiä.
Tästä samaisesta vuoden 2021 perspektiivistä tarkasteltuna Knights of the Old Republic on pelikokemuksena kuitenkin vähemmän räjähtävä. Ainakaan siinä positiivisessa mielessä.
Eräs pelimaailman totuuksista on, että teknologia kehittyy jatkuvasti ja vetää sitä kautta pelejä mukanaan. En puhu vain grafiikasta ja pelikoneiden kasvavasta laskentakyvystä, vaikka toki sekin vaikuttaa. Monen muun varhaisen 3d-pelin tavoin myös Knights of the Old Republic näyttää nykyään aika karulta. Se on myös lukittu aikaiseensa teknologiaan, koska kehittäjät eivät osanneet arvata, että esimerkiksi 16:9-kuvasuhteen näytöt tulisivat yleistymään ja näyttöjen resoluutiot kasvamaan suunnatonta vauhtia. 4:3-kuvasuhteen kuvan katselu laajakuvanäytöllä ei toki olisi mikään ongelma, mutta se kieltämättä on, että kaikki valikot ovat pienessä postimerkissä ruudun keskellä, koska ne on lukittu kiinteään resoluutioon.
Tiettävästi Knights of the Old Republicia kehitettiin sellaisella hopulla, että projekti jäi kauniisti sanoen kesken. Kehittäjät leikkasivat loppumetreillä vinon pinon sisältöä, jota ei saatu hilattua edes loppupelin tasolle julkaisuun mennessä. Se mukaan mahtunut sisältökin on laadultaan vaihtelevaa ja paketista löytyy todella erikoisia ratkaisuja. Kun eräs ensimmäisistä fanien jakamista neuvoista uudelle pelaajalle on, ettei tämän kannata nostaa yhtään kokemustasoja pelin ensimmäisellä planeetalla, joku pelisuunnittelija on ehkä vähän töpeksinyt töissään.
Eivätkä ongelmat toki lopu siihen. Käyttöliittymä on kankea ja karu, eikä nykysilmin meinaa oikein uskoa sitä, että pelin oletusarvoisessa ohjausmenetelmässä pidetään yhtä hiiren nappia pohjassa ja käännellään kameraa, jolloin sen toisen napin pohjassa pito saa hahmon kävelemään kameran suuntaan. Toki mukana on myös nykyään perinteisempi WASD-ohjaus, mutta vain vaihtoehtona, joka esitellään pelaajalle myöhemmin.
Jälleen, minkäs teet? Kehitys kehittyy ja pelit siinä sivussa. En nyt yritä väittää, että vuoden 2003 pelinkehittäjät olivat jotain barbaareja, jotka kykkivät ojassa tunkemassa marjoja nenäänsä. Sanonpa vain, että pelien käytettävyys ja käyttöliittymäsuunnittelu ovat kehittyneet sittemmin melkoisesti ja sitä kautta on löytynyt paljon käytäntöjä, jotka ovat vuosien varrella muuttuneet perustason vaatimuksiksi.
Onko Knights of the Old Republic siis oikeasti täysi paske? No ei. Se on kyllä legendan paikkansa ansainnut, vaikka kieltämättä sen pelaaminen on nykyään turhauttavaa ja kankeaa. Peliin olisi teoriassa mahdollista pultata kiinni fanien tekemiä modeja, jotka korjaavat sen ongelmia ja pyrkivät jopa lisäämään mukaan sitä pelistä poistettua sisältöä, mutta miksi? Kun kerran tiedämme, että alusta alkaen kehitetty uusintaversio on jo horisontissa, ainakin itse mieluummin odotan sen julkaisua ja tutustun niihin pelin hyviin puoliin sellaisessa paketissa, josta ne rosoisimmat reunat on toivottavasti hiottu pois.
Ja jos uusintaversio osoittautuu vesitetyksi ja pilatuksi kopioksi, varaan oikeuden palata kiroillen asentamaan tusinaa erilaista modia GOG.comin PC-versioon.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.