Miehet ja naiset taistelevat keskenään tässä karmeassa pelissä

Sukupuolten välisestä sodasta ei irronnut kummoista peliä.

14.1.2024 20:41

Kuten olemme tämän palstan myötä useita kertoja huomanneet, huumoripelien tekeminen on vaikeaa. Yleensä ongelmat liittyvät siihen, että vitsit nojaavat vahvasti hyvin tarkasti suunniteltuun ajoitukseen, ja pelien perusluonteen takia tarkka ajoitus on usein hyvin hankalaa. Mutta joskus tiellä on vielä suurempi ongelma: huumoria on paha kirjoittaa, jos ei ole hauska.

Näin on käynyt vuonna 1996 julkaistulle Gender Warsille, jonka ideana olisi olla Syndicate-kopio, jossa väännetään vitsiä sukupuolten välisistä eroista ja konfliktitilanteista. Näin siis kehittäjien suunnitelmissa, mutta lopputulos on huumoriteoksena suunnilleen yhtä hauska kuin puhelinluettelo. Eikä se pelinäkään pärjää paljon paremmin.

Ah, Syndicate. Voi miten hyvä peli se olikaan! Peter Molyneux ei ollut vielä 1990-luvun alkuvuosina kajahtanut aivan lopullisesti, joten Bullfrogin tiimi sai tehtyä tiiviin ja erittäin viihdyttävän tosiaikastrategian ja räiskintäpelin yhdistelmän. Mukana oli jopa kohtalaisen toimivaa huumoria, kun pelin megakyyninen kyberpunk-maailma väänsi vitsiä kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohdista.

Gender Wars pyrkii siis toistamaan saman ilmiön, mutta epäonnistuu aika tarkkaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Peli keräsi jo aikanaan huomiota mainonnallaan, joka keskittyi puhtaasti sen ympärille, että TÄMÄ PELI ei muuten sitten ole poliittisesti korrekti! Se uskaltaa sanoa sen, mitä nykyään ei enää SAA SANOA! Kyllä, näitä idiootteja riitti jo vuonna 1996 ja aivan kuten nykyäänkin, useimmilla heistä ei lopulta ollut mitään kuulemisen arvoista sanottavaa.

Peli alkaa huumorin historian tylsimmällä komediaintrolla, jossa robotin juontama keskusteluohjelma puhuu jo historiaan jääneestä sukupuolten välisestä sodasta. Studioon on kutsuttu mies ja nainen keskustelemaan asiasta, mutta riemastuttavasti keskustelu ajautuu alta aikayksikön ”naiset tykkäävät shoppailla eivätkä osaa ajaa! No mutta miehet juovat paljon kaljaa ja pissivät vessan lattialle”-raiteille. Ja sitten sama komediarutiini jatkuu oikeasti viiden minuutin ajan.

Minua fiksumpi tyyppi olisi jo tässä kohtaa aistinut, mihin suuntaan Gender Warsin tuuli puhaltaa ja tehnyt elämällään jotain fiksumpaa, mutta valitettavasti päätin jatkaa. Täytyyhän pelissä olla edes yksi vitsi, joka saa edes hymähtämään? Ei. Ei ollut. Ikuisuuden kestäneen intron jälkeen pelaaja saa valita, taisteleeko miesten vai naisten riveissä. Pelattavuus on prikulleen identtistä, mutta maisemat ja vihollisten hahmot ovat eri näköisiä.

Kun on valinnut tehtävänsä, on aika kokea lisää komediaa. Miehet yrittävät lentää kuljetuslennokillaan tehtäväpaikalle, mutta – ha ha ha – pilotti on juonut niin paljon kaljaa että sammuu kontrolliensa päälle ja lennokki syöksyy! Jos taas valitsee naisten kampanjan, pilotti – hi hi hi – on naiskuski, joka painaa vahingossa lennon aikana virtanappia, jolloin lennokki syöksyy!

Huikeaa.

Jos Gender Warsin huumorista ei irtoa viihdettä, niin eipä kyllä irtoa pelattavuudestakaan. Pelaaja ohjastaa maksimissaan neljän soturin ryhmää isometrisessä pelimaailmassa näiden yrittäessä suorittaa tehtäviensä tavoitteita. Yksinkertainen räiskintä kompastuu jo alkumetreillä siihen, että pelin tekoäly on aivan luokattoman surkea. Kerran toisensa jälkeen tiimikaverit vain yllättäen lopettivat seuraamisen ja jäivät seisomaan tumput suorina johonkin nurkkaan, josta ne täytyi sitten paimentaa yksi kerrallaan taas mukaan. Joskus tämä sai ne taas seuraamaan johtajaa, toisinaan ei. Muu toteutus on yhtä kehnoa. Tähtääminen on todella kankeaa, pelimaailmasta näkee kerrallaan vain todella pienen palasen, eikä ruutua voi vierittää kuin kävelemällä sen reunoille. Kummallakin porukalla on prikulleen samat yksiköt, ansat ja tavoitteet, joten pelaaminen muuttuu jo alta aikayksikön todella puisevaksi puuhaksi.

On suorastaan hämmentävää, miten totaalisen innoton peli Gender Wars on kaikilta osa-alueiltaan. It’s Always Sunny in Philadelphia ja monet muut hyvät komediat ovat osoittaneet, että hankalista aiheistakin saa irti hyvää ja hillitöntä huumoria kunhan kirjoittajilla riittää hoksottimia löytää ne hauskat asiat ja kirjoittaa niistä hyviä vitsejä. Tässä tapauksessa tuntuu, että kukaan ei ole edes yrittänyt. Kun pelaamisen puolellakaan aiheesta ei ole saatu yhtään mitään kankeaa perusräiskintää kummempaa, en voi kuin ihmetellä, miksi koko peli on edes tehty.

Todellisia syitä emme toki todennäköisesti saa koskaan tietää. Kenties kehitystiimin mielestä ”miehet eivät osaa pistää vessanpytyn kantta alas” ja ”naiset nalkuttavat miehille jatkuvasti” ovat hauskoja vitsejä? Ehkä kehitystiimi on nauranut niin kovaa, ettei kyyneleiltään ole saanut tehtyä parempaa peliä? Tai ehkä joku kuvitteli, että aiheesta saisi irti jotain iskevämpää ja toimivampaa, mutta pelinkehitys osoittautuikin odotettua vaikeammaksi puuhaksi?

Oli miten oli, Gender Wars on karmea peli, jota ei kannata pelata edes vitsinä.

Miikka Lehtonen

Lisää luettavaa