F1 2021 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun numerossa 225. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Sukupolvien mittainen saaga
Eräs perinteisten pöytäroolipelien parhaista piirteistä on aina ollut se, että kuukausien aikana rakentuva kampanja ei ole vain tarina seikkailusta ja sankariteoista vaan myös sankareiden kehityksestä ja heidän kokemistaan muutoksista.
Luonnollisesti myös tietokoneroolipelit ovat yrittäneet toteuttaa samanlaisia ideoita mutta harvoin tyydyttävällä tavalla. Wildermyth on eri maata, sillä se ei niinkään ole tarina maailman pelastamisesta vaan niistä ihmisistä, jotka pelastivat maailman. Se on taktinen roolipeli, joka seuraa ryhmää sankareita vaatimattomista alkuasetelmista eläkepäiviin saakka, mikäli sankarit nyt vaarallisessa maailmassa niin pitkälle elävät. Tämän yksinkertaisen nerokkaan perspektiivivaihdoksen ansiosta se on myös oivaltavin roolipeli miesmuistiin.
Kirjoitushetkellä Wildermyth sisältää viisi moniosaista kampanjaa, joissa milloin mikäkin uhka jyrää alleen rauhallisen maalaismaailmamme. Yhdessä tarinassa syvyyksien muinaiset palaavat maan päälle etsimään tarujen lupaamaa aarretta ja upottavat siinä sivussa suuren osan maailmasta veden alle. Toisessa taas menneiden kansojen kehittämät mekaaniset palvelijat ovat keksineet keinon rakentaa lisää mekaanisia palvelijoita ja jyräävät nyt ihmisten ylitse kiiltävänä teräsaaltona.
Kampanjoissa on useita tavoitteita, jotka täytyy yleensä täyttää tiukkojen aikarajojen puitteissa. Sankarimme suhaavat pitkin maita ja mantuja etsimässä johtolankoja, kokemassa poimintoja pienempien tarinoiden suuresta valikoimasta ja kehittymässä ihmisinä ja sankareina.
Kampanjoiden alussa sankarit ovat tavallisia siviileitä, jotka syystä tai toisesta joutuvat keskelle seikkailijan elämää. Heidän välillään vallitsee jos jonkinlaisia suhteita, jotka luovat lisää tarinoita ja kehittyvät tai muuttuvat pelin aikana. Kenties hyvät ystävät huomaavat pelin edetessä, että heillä onkin syvempiä tunteita toisiaan kohtaan, tai kenties onneton sattuma muuttaa ystävyyden tiukaksi kilpailuksi.
Jos tuuri käy, voi myös kohdata dramaattisempia ja näyttävämpiä tarinoita. Aivan ensimmäisessä pelissäni aloittelijasankarini törmäsivät metsän siimeksessä unohdetun jumalan ränsistyneeseen temppeliin. Muut ohittivat temppelin sitä edes huomaamatta, mutta yksi sankareista tunsi oudon voiman vetävän itseään sitä kohti. Hetkeä myöhemmin unohdettu jumala oli muuttanut sankarin apostolikseen, susipäiseksi puoli-ihmiseksi.
Tapahtumat muuttavat sankareita dramaattisesti tai voivat jopa viedä niitä kokonaan pois pelistä. Näin kävi esimerkiksi luottovelholleni, kun tämä sai useiden vuosien seikkailujen jälkeen tietää olevansa maailman viimeisen metsänoidan ainoa elossa oleva jälkeläinen, jonka harteille oli kaatumassa vastuu valtavan metsän ylläpidosta.
Toki dramaattisista tapahtumista voi myös kieltäytyä, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Pointtina on kuitenkin, että polut vievät sankareita yllättäviin suuntiin. On todella kiehtovaa katsoa, miten vuosikymmenten ja eri kampanjoiden aikana sankarit muuttuvat sinisilmäisistä aloittelijoista susimiehiksi, metsänoidiksi tai vain eläkeikäisiksi seikkailijoiksi, jotka kantavat mukanaan elämän mittaisia muistoja ja kokemuksia.
Ei Wildermyth silti ole pelkkää tarinankerrontaa ja muistojen rakentelua, sillä suuri osa peliajasta kuluu taistellessa. Miltei jokainen uusi alue sisältää hirviöiden pesäpaikan, joka täytyy putsata, ennen kuin alueen voi palauttaa sen alkuperäisten asukkaiden hallintaan. Ilahduttavasti Wildermyth toimii mainiosti myös taktiikkapelinä.
Isometrisestä perspektiivistä tarkastellut ruutupohjaiset taistelukentät tuovat välittömästi mieleen XCOMin kaltaiset modernit klassikot. Pelaajan sankarit ja hirviöt toimivat omilla vuoroillaan, joiden sisällä sankareita saa liikutella ristiin ja missä järjestyksessä haluaa. Kaikilla on kaksi toimintapistettä, joilla voi liikkua ja suorittaa jos jonkinlaisia toimintoja.
Aluksi simppeliltä vaikuttava taistelu saa pelin edetessä runsaasti syvyyttä, sillä kun sankarit nousevat kokemustasoilla, niille saa valita monenlaisia erikoiskykyjä. Myös tarinan elementit tuovat niitä mukanaan, sillä esimerkiksi oma ihmissuteni oppi sudenpäänsä myötä puremaan vihollisia. Vihollisetkaan eivät jää pekkaa pahemmaksi, sillä jokaisen voitetun taistelun jälkeen niiden kykyjä kuvaavaan korttipakkaan lisätään uusia kortteja. Ne voivat antaa nykyisille vihollisille uusia kykyjä ja parempia ominaisuuksia tai lisätä peliin kokonaan uusia hirviöitä.
Taistelun syvällisyyttä korostaa entisestään se, että sen aikana on hyvin vähän pelivaraa. Hirviöt ovat alun jälkeen niin vaarallisia, että yksikin huonosti suunniteltu vuoro voi tarkoittaa kokeneen sankarin kuolemaa. Niinpä siirtoja tulee mietittyä pitkään ja hartaasti, mikä ei ehkä miellytä nopeatempoisesta tykityksestä pitäviä mutta palkitsee kyllä kotikenraaleita.
Erityismaininta pitää antaa maageille, jotka ovat hyvin erilaisia kuin fantasiapeleissä yleensä. Ne eivät niinkään osaa mitään loitsuja vaan pikemminkin siirtävät osan tietoisuudestaan pelialueella oleviin esineisiin ja maaston osiin. Kivisen aidan voi räjäyttää vihollisesta toiseen kimpoileviksi kiekoiksi, liaaneilla voi sitoa vihollisia, ja nuotiosta voi leiskauttaa esiin pitkän tulikielen.
Tällaisten ideoiden ansiosta Wildermyth ei tunnu vain jälleen yhdeltä XCOM-kopiolta, vaikka kehitystiimi onkin selvästi hakenut siitä inspiraatiota. Eikä ideoiden lainaamisessa ole mitään pahaa, jos niille keksii jotain uudenlaista käyttöä.
Wildermyth iski kesän aikana tietokoneroolipelipiireihin salaman lailla, enkä ole siitä pätkääkään yllättynyt. Se tuntuu oikeasti uudenlaiselta ja oivaltavalta peliltä, joka yhdistelee Crusader Kings -henkistä proseduraalista tarinankerrontaa oikeasti merkitykselliseen hahmonkehitykseen ja viihdyttävään taisteluun.
Toistaiseksi suurin ongelma on, että sisältöä ei ole suunnattomasti, mutta kehitystiimin ponnistusten ja mainioiden modaustyökalujen ansiosta ongelma tulee todennäköisesti korjautumaan ripeällä vauhdilla. Vähän ikävää tosin on, että koska peli on rakennettu itse kehitetyn pelimoottorin varaan, suunniteltuja konsoliversioita ei kannata odottaa ihan lähiaikoina. Tietokoneen omistaville roolipelaajille kyseessä on kuitenkin peli, jonka parissa pimenevät syysillat kuluvat ripeästi ja kiehtovissa merkeissä.