Loottia ja luoteja
Sword Art Online on varmasti tuttu monelle animea tuntemattomallekin. Pelaajalegenda Kiriton seikkailuja erilaisissa MMO-virtuaalitodellisuuspeleissä kronikoiva sarja on ehtinyt laajentua varsin suureksi ja sisältää myös useita videopelejä. Fatal Bullet on kädenlämpöisen vastaanoton saaneen pelisarjan uusin yrittäjä, joka pyrkii sekoittamaan pakkaa vaihtamalla miekat ja jouset rynkkyihin ja raketinheittimiin.
Fatal Bulletin päähahmo ei olekaan Kirito vaan pelaajan luoma hahmo, joka kirjautuu ensimmäistä kertaa sisään animen toiselta kaudelta tuttuun asevetoiseen Gun Gale Onlineen. Melkein heti peliin kirjauduttuaan pelaaja löytää superharvinaisen tekoälyhahmo ArFa-sysin, joka on jotenkin sidoksissa GGO:hon juuri julkaistuun uuteen lisäosaan. Pian pelaaja törmää myös Kiriton jengiin ja lähtee sen kanssa tutkimaan pelin uutta sisältöä.
Juonen lähtökohdat ovat varsin kiinnostavat, ja vauhtiin päästyään tarinassa on hetkensä. Kiitos originaalin juonen pelin sisään on helppo päästä, olipa sitten tuoteperheen veteraani tai täysi nyyppä. Valitettavasti huono tahditus tekee kaikkensa tuhotakseen mielenkiinnon tapahtumia kohtaan. Alun jälkeen kestää kauan, ennen kuin mitään tapahtuu seuraavaksi. Sitä odotellessa pitää suorittaa suuri määrä irrallisen tuntuisia tehtäviä, joilla ei vaikuta olevan muuta pointtia kuin pitkittää pelin kestoa.
”Mekaanisesti Fatal Bullet on varsin toimiva, mutta sen todelliseksi ongelmaksi nousee kuitenkin järjetön itseään toistavuus.”
Fatal Bullet vaihtaa genreä perinteisistä japaniropeista kolmannen persoonan räiskintään ja pääosin varsin hyvin tuloksin. Räiskintä on hauskaa ja nopeatempoista, ja avoimet pelialueet täynnä örmöjä lahdattavaksi sekä loottia kerättäväksi. Aina aika ajoin vieraillaan myös luolastoissa metsästämässä pomohirviötä. Varsinaiseen tuhotyöhön käytetään noin kymmentä erilaista asetyyppiä, jotka eroavat kiitettävästi toisistaan. Suosikkipyssyä pystyy muokkaamaan erilaisilla siruilla, ja hahmolle ostettavat asetyyppikohtaiset erikoistaidot mahdollistavat juuri sellaisen pelityylin kuin itse haluaa. Hahmostaan voi tehdä vaikka parantajan, joka pysyttelee takarivissä samalla, kun tiimikaverit hoitavat tappotyöt.
Idea on ainakin kaunis, mutta käytännössä parantelu ja tankkiminen kannattaa jättää tiimikavereille ja itse keskittyä vahingon tekemiseen – kiitos jokseenkin aivokuolleen tekoälyn. Harmillisesti tosin vain oma hahmo ja tekoälykumppani ArFa-sys ovat vapaasti muokattavissa. Loput paikat tiimissä pitää täyttää valmiiksi luoduilla hahmoilla, joilla on etukäteen määritellyt kykyvalikoimat ja hahmoluokat.
Mekaanisesti Fatal Bullet on varsin toimiva, mutta sen todelliseksi ongelmaksi nousee kuitenkin järjetön itseään toistavuus. Pelialueet ovat kyllä isoja mutta kovin tyhjiä. Ainoaksi tekemiseksi jää vihollisten räiskiminen, mikä on kyllä hauskaa puuhaa mutta alkaa vaihtelun puutteen vuoksi maistua puulta ennemmin tai myöhemmin. Muuta sisältöä pelillä ei ole tarjota. Luolastotkin ovat lähinnä tylsiä ja harmaita putkia. Luotisyöpöt pomohirviöt eivät yleensä vaadi sen kummempia strategioita, vaan riittää, että pysyy liikkeessä ja pitää ampumanapin pohjassa.
Japaniropeksi Fatal Bullet on melko lyhykäinen. Pääjuonessa riittää pelattavaa noin 20 tunniksi, joskin peliin saa kyllä kulutettua enemmänkin aikaa, jos on valmis grindaamaan aseita tai kiintymystasoja tytöille. Sivutehtäviä löytyy toki vino pino, mutta muun pelin tapaan ne ovat itseään toistavaa puurtamista vailla sen kummempaa kontekstia tai tarinaa.
Mukana on onneksi moninpeli, jossa vaihtoehtoina ovat joko neljän pelaajan tiimitaistelut vahvoja pomohirviöitä vastaan tai pelaajamatsit nelimiehisillä joukkueilla.