Star Renegades -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun 2020 numerossa 216. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Imperiumin vastaiskun vastaisku
Sota menee tunteisiin. Eritoten kun oma veli kaatuu vierellä rintamalla ja kaiken pahan taustalla vaikuttaisi olevan jotain vieläkin henkilökohtaisempaa. Vuoropohjainen avaruusooppera Star Renegades käynnistyy juoksulaukalla ja esittelee universumin, joka on konemaisen imperiumin autoritaarisessa puristuksessa. Sekalaisten kapinallisten vastarinta on vailla osaavaa komentajaa.
Galaktisen ja ulottuvuuksienvälisen hirmuvallan kukistaminen ei ole mahdotonta, mutta se vaatii paljon työtä ja ennen kaikkea toistoja. Häviö siirtää pelaajan ohjastamaan tuttua sankarijoukkoa rinnakkaisuniversumiin, jossa sota on vielä käynnissä.
Sotatantereilla edetään lohkoissa, joita isännöivät imperiumin joukot. Pelaajalla on kolme päivää aikaa toimia planeetalla, ennen kuin hyökkääjien pääpeluri ehtii mukaan karkeloihin. Ennen tätä kerätään esineitä ja varusteita sekä vahvistetaan omaa joukkoa tuota suurta taistelua silmällä pitäen.
Juonella ei pelaajaa pahemmin kiusata. Henkilöhahmojen sanailu on lennokasta, ja jokainen keskustelu on rakennettu kieli poskella. Lähimmäksi taistelijoitaan pelaaja pääsee iltanuotiolla, jonka äärellä tsempataan tovereita ja muodostetaan ystävyyssiteitä, jotka tuovat konkreettisia etuja taistelurintamalle.
Star Renegades on enemmän taktiikka- kuin strategiapeli, sillä vihollisen taistelusuunnitelma on täysin näkyvissä ruudun ylälaidassa aikajanana. Se ilmaisee, kuka hyökkää, missä järjestyksessä ja kenen päälle, ja pelaajan tehtävänä on reagoida sen vaatimalla tavalla. Yllätyksiä ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole, mutta pelaajan kyky suunnitelmallisuuteen joutuu kokeeseen.
Maukkainta on seurata omien yksiköiden työntävän hyökätessään vihollisen toimintavuoroa taaksepäin aina ulos aikajanalta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vihollinen ei yksinkertaisesti toimi kyseisellä taistelukierroksella. Kullakin imperiumin vihollisyksiköllä on myös omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka arvotaan sattumanvaraisesti ja jotka voivat tehdä tutustakin maalitaulusta yllättävän vaikean.
Peligenrelle tyypilliseen tapaan pelaaminen on nopeaa ja haastavaa. Se on osa pelin viehätystä mutta samalla myös sen heikkous, sillä toistoihin nojaavien pelien tulee tarjoilla variaatiota pelikokemukseen. Tässä ei täysin onnistuta, joten puutuminen hiipii kuvioihin mukaan. Ryhmäkokoonpanolla voi hakea pientä kierrettä, mutta taisteluissa selviämisen lainalaisuudet eivät juurikaan muutu.
Hurjahkon haasteen lisäksi etenemistä hidastaa käyttöliittymä, joka tuntuu sanalla sanoen keskeneräiseltä. Ruutu on ahdas, eikä tietolaatikoiden ja klikattavien laatikoiden välillä ole selkeitä eroja. Sekavuustekijöiden kanssa oppii kyllä elämään, mutta opettelua se vaatii.
Audiovisuaalisesti Star Renegades on herkullinen. Nopeasti mieleen tulee taannoin ilmestynyt Octopath Traveller -roolipeli, joka yhdistelee pikselipohjaista grafiikkaa ja kolmiulotteisuutta. Ulkoasu on täyteläinen ja yksityiskohtainen, ja retroilevaa visuaalisuutta säestää muodikas ja maukas synthwave-syntikkapop.
Ongelmakohdat tuntuvat olevan ulkopelillisten asioiden seurausta mutta pienemmille pelitaloille ominaisia. Toisaalta pienenä ja ketteränä studiona Massive Damage voi kukaties kehittää ja korjata nopeastikin ilmeisiä ongelmia.