Lapiollinen onnea
Siitä on ehtinyt kulua jo reilut kaksi vuotta, kun Kickstarter ja joukkorahoittaminen löivät itsensä toden teolla läpi pelialalla. Ilmiön myötä pelaajien rahojen perässä on juossut laaja joukko mitä erikoisimpia projekteja, mutta yksikään niistä ei ole saanut allekirjoittanutta ryhtymään vielä tukijaksi. Lähellä on kyllä käyty kertaalleen: yhdysvaltalaisen Yacht Club Gamesin debyyttipeli Shovel Knight tiesi alusta alkaen, mitä minulle kannatti lupailla.
Shovel Knight on rakkauskirje kasibittisen Nintendon legendaarisille tasoloikkapeleille. Mikäli varsinkin Mega Maneja, DuckTaleseja ja Castlevanioita on tullut pelattua, hiipivät nostalgian väreet helposti selkäpiihin jo pelkästään peliä katsellessa. Nykytekniikan turvin Shovel Knight ottaa kyllä muutamia taiteellisia vapauksia ulkoasullaan, mutta se tekee tämän kuitenkin juuri tarpeeksi hienovaraisesti. Kun Shovel Knightiin sukeltaa, näyttää peli siltä kuin se olisi revitty suoraan NES-nostalgikon ajan kultaamista muistoista.
Vastaavanlainen lähestymistapa kehitykseen on nähtävillä läpi koko pelin. Alkuperäistä Mega Mania säveltämässä olleen Manami Matsumaen avustuksella Shovel Knight on saatu kuulostamaan aivan 80- ja 90-luvun vaihteen videopeliltä, ja kahden toimintanapin varaan rakennettu pelattavuus on sekin yksinkertaisuudessaan mukava visiitti vanhoihin hyviin aikoihin. Tämä kaikki on luotu kuitenkin juuri sellaisella otteella, että nostalgian hyödyntämisen ohella peli tuntuu pakanneen sisuksiinsa myös roiman annoksen persoonallisuutta.
Shovel Knightin juoni lapiolla oikeutta jakavasta ritarista ei ole olemassa vain kertoakseen hupsun pelitarinan hölmöistä asioista. Kaivaminen on tämän tästä ujutettu osaksi pelin kenttäsuunnittelua, joka seisoo muutenkin hyvin omilla jaloillaan muiden pelien rinnalla. Kukin kenttä seuraa aina jonkinlaista omaa teemaansa, jotka esittelevät seikkailuun tämän tästä aina uusia haasteita ja salaisuuksia kohdattavaksi. Haastetta voi muovata usein myös hieman omin päin vaihtamalla esimerkiksi pelin tarkistuspisteitä rahabonuksiin.
Merkittävimmät kolhut Shovel Knightin panssariin tulevat lopulta lähinnä vain pienistä suunnitteluratkaisuista. Toiminta varsinkin kosketusnäytöttömillä pelialustoilla keskeytyy tämän tästä pelin valikon turhaan selaamiseen, sillä jostain syystä varusteita ei voi vaihdella olkanapeilla. Rahakin menettää seikkaillessa nopeasti merkityksensä, mikä poistaa helposti jännityksen pelin Dark Souls -henkisestä tavasta riistää pelaajan omaisuutta kuolemien sattuessa. Estävätkö nämä Shovel Knightia tarjoamasta nautinnollista pelikokemusta? Eivät missään nimessä.