Scarlet Nexus -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun numerossa 225. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Psykokineettistä voimaa
Uuden tuoteperheen luonti on isollekin pelitalolle pelottava asia, mutta yrittäjiä silti löytyy. Viimeisin on Bandai Namco, joka Scarlet Nexuksen avulla on lähtenyt rakentamaan paitsi uutta tuoteperhettä myös kokonaan uutta genreä, ”brainpunkia”.
Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa aivojen feromoneja hyödyntävällä teknologialla on mahdollistettu ihmisille psyykkisten voimien käyttö. Samoihin aikoihin avaruudesta laskeutuu ihmisaivoja himoitsevia others-hirviöitä, joita vastaan voivat taistella vain psyykkisiä voimia omaavat erikoisyksiköt. Yuito ja Kasane ovat tällaisen yksikön uusia tulokkaita, ja heti liittymisensä jälkeen he joutuvatkin keskelle salaliittojen ja piilotettujen totuuksien verkkoja.
Pelaaminen käynnistyy valitsemalla pelattavaksi hahmoksi joko Yuiton tai Kasanen, joiden taistelutyylit ja koetut tapahtumat eroavat toisistaan huomattavasti. Tarina on sama kummallakin, mutta matka alusta loppuun on erilainen. Jos haluaa kokonaiskuvan asioista, peli täytyy pelata läpi molemmilla hahmoilla. Idea on houkutteleva, mutta kömpelösti kerrottu tarina diaesityksiä muistuttavine välinäytöksineen ei vain ole tarpeeksi kiinnostava. Taisteleminen toimii onneksi paljon paremmin. Pääosa ajasta vietetään käytävämäisissä kentissä vihollisia mätkien.
Taisteleminen tapahtuu perus- ja erikoishyökkäyksiä yhdistelemällä sekä vihollisten iskuja väistelemällä. Lisäksi napin painalluksella voi psykokineesivoimalla singota maastosta löytyviä esineitä vihollisia päin. Esineiden viskely on usein elinehto, sillä se paitsi aiheuttaa normihyökkäyksiä enemmän vahinkoa myös pudottaa vihollisen kilpimittaria. Kilpensä menettäneen vihollisen voi tappaa kertaheitolla voimakkaalla viimeistelyhyökkäyksellä.
Kunhan järjestelmään saa tuntumaa, se osoittautuu yllättävän nopeatempoiseksi ja monipuoliseksi. Aivokartalta voi ostella uusia taistelutekniikoita ja parannuksia hahmon ominaisuuksiin, joiden avulla taistelutyylistä voi muokata haluamansa. Taisteleminen ei ole yhtä sulavaa kuin vaikkapa Bayonetassa, sillä se kärsii pienoisesta leijuvuudesta, mutta se pitää mielenkiintoa yllä pelin noin 20 tunnin keston ajan.
Yksin ei tarvitse taistella, sillä pelaajan mukana kulkee lähes aina yhdestä kolmeen tekoälykaveria, joiden voimia voi väliaikaisesti lainata. Esimerkiksi Shiden antaa pelaajan aseisiin sähköelementin ja Arashi supernopeuden. Kaverien taitoja voi myös päivittää vahvemmiksi juttelemalla ja antamalla näille lahjoja jokaisen luvun lopussa. Oikeita päivityksiä ostelemalla voi myös aktivoida kerralla useampia erikoisvoimia, jolloin taistelu muuttuu suorastaan hektisen nopeatempoiseksi.
Jutustelutuokiot ovat myös tarinan parasta antia, sillä ne antavat tilaisuuden tutustua mielenkiintoisiin hahmoihin ja tarjoilevat varsin hauskaa tilannekomediaa. Persona-tyylisestä kokonaisuudesta ei ole kyse, joten pelaajan ei tarvitse jatkuvasti punnita, kenen kanssa viettää kallista ja rajallista aikaansa. Peli etenee vasta, kun niin itse määrää.
Ongelmistaan huolimatta Scarlet Nexus onkin mukiinmenevä toimintarope. Taistelusysteemi on laadukas ja hahmot mielenkiintoisia, joskin stereotyyppisiä. Tarina on pääosin huttua, minkä vuoksi peli ei ole niin uudelleenpelattava kuin tekijät toivoisivat, mutta kyllä sen jaksaa pelata loppuun asti kertaalleen. Huonompiakin yrityksiä uuden tuoteperheen aloittamiseksi on nähty.