A-luokan peli, Ö-luokan uusintaversio
Vuonna 1995 julkaistu Panzer Dragoon on Segan traagisen Saturn-konsolin rakastetuimpia ja muistetuimpia pelejä. Vaikka osasyy onkin ehkä Saturnin pienessä pelivalikoimassa, Panzer Dragoon oli ilmestyessään todella harvinaislaatuinen peli.
Aikanaan sen kiskoilla vierivä räiskintämeininki oli tuoretta ja iskevää, ja visuaalinen ilme olisi voinut olla hyvin kotoisin Hayao Miyazakin elokuvista tai Jean Giraud’n sarjakuvista. Vuosien varrella olemme nähneet muutamiakin sivu- ja jatko-osia, mutta itse alkuperäinen peli on jäänyt muistojen hämärään. Jos tuore uusintaversio on parasta, mihin Segan resursseilla pystyttiin, sinne se olisi saanut jäädäkin.
Panzer Dragoon tarjoilee hurjan pakomatkan, jossa poika ja lohikäärme pakenevat imperiumin armeijoilta läpi mielikuvituksellisten kenttien räiskien vihollisia ja vältellen vaaroja. Erikoisuutena on, että viholliset eivät ilmesty pelaajan kiusaksi vain edestä vaan myös sivuilta ja takaa. Niinpä myös kameraa voi käännellä olkanapeilla ympärilleen 90 asteen kaistaleissa.
Pelaajan käytössä on vain yksi ase, jossa on sentään kaksi toimintatilaa. Tulitusnappia rämpyttämällä voi ammuskella nopeaan tahtiin, kun taas nappia pohjassa pitämällä voi maalata kohteita valtavaa lasersuihkua varten kuin Rezissä konsanaan.
Tästä alkavat uusintaversion ongelmat. Ohjausjärjestelmä on paperilla prikulleen sama kuin aiemminkin, mutta tekninen toteutus on niin löperöä, että peli on välillä pelikelvoton. Tähtäin liikkuu todella herkästi ja vauhdikkaasti, joten pieniin vihollisiin osuminen on täyttä tuskaa. Myös lukituskursori toimii todella epäluotettavasti. Aivan kuin vihollisten osumalaatikot olisivat paljon 3D-malleja pienempiä. Kun jopa kameran kääntely toimii ihmeellisellä viiveellä, joku on töpeksinyt kunnolla.
Nämä tekniset ongelmat tekevät Panzer Dragoon Remaken pelaamisesta todella ärsyttävää puuhaa. Ruudunpäivitys takkuilee myös välillä todella pahasti, ja kenttien väliset lataustauot ovat usein minuuttien mittaisia. Tuntuukin siltä kuin uusintaversio olisi suunniteltu vähän Switchiä tehokkaammille koneille ja sitten tungettu väkisin taskukokoon.
Panzer Dragoon Remake on valtava pettymys. Alkuperäistä peliä olisi voinut hieman tuulettaa Resident Evil 2:n ja Final Fantasy VII Remaken tyyliin, sillä vaikka kiskoilla vierivät räiskintäpelit ovatkin nykyään kuollut genre, jotain kehitystä 25 vuodessa sentään on tapahtunut – jopa Panzer Dragoon -sarjan sisällä. Olisin kyllä tyytynyt hyvin tehtyyn suoraan käännökseenkin.
Nyt tästäkin tavoitteesta jäädään kauas, sillä Panzer Dragoon Remake ei onnistu millään mittarilla. Jopa legendaarinen visuaalinen ilme on kärsinyt. Kehitystiimi on yrittänyt toistaa alkuperäisen Panzer Dragoonin sadunomaisen ja orgaanisen visuaalisen ilmeen siinä kuitenkaan onnistumatta. Kaikki näyttää liian steriililtä ja staattiselta kuin opiskelijaprojektia katselisi. Kun tarjolla on reilun tunnin mittainen pelikokemus, joka on täynnä teknisiä ongelmia, puutteita ja kehnoa toteutusta, kuka hullu olisi valmis maksamaan siitä 25 euroa?