One Piece Odyssey

Esikuvaltaan näyttävä ja kuulostava lisenssiroolipeli, joka on muille kuin faneille kevyt ja yksitoikkoinen.

13.8.2023 20:49

Turhankin kepeää piraattimuistelua

Eiichiro Odan luoma toimintamanga One Piece on kaikkien aikojen myydyin sarjakuva, joka vetää tunnettavuudeltaan vertoja jopa Dragon Ballille. Olkihattu-Luffyn ja tämän miehistön seikkailuja Grand Linen merellä One Piece -aarretta etsimässä on sovitettu peleiksi useita kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Roolipelit ovat kuitenkin harvinaisempi media toiminnantäyteiselle sarjalle, minkä vuoksi Odyssey onkin varsin erikoinen tapaus.

Peli alkaa Olkihattujen haaksirikkoutuessa salaperäiselle Wafordin saarelle. Ikään kuin rikkoutuneessa laivassa ei vielä olisi tarpeeksi, saarella asuva Lim-tyttö vie Olkihatuilta heidän voimansa, ja sulkee ne heidän muistoistaan koostuvien kuutioiden sisään. Saadakseen voimansa takaisin miehistön täytyy siis matkustaa muistoihin elämään uudestaan uransa tähtihetkiä, ja samalla selvittää, millainen salaisuus saarelle onkaan kätketty.

Taisteluihin keskittyvänä sarjakuvana One Piecen tarina ei koskaan ole ollut erityisen monimutkainen, eikä Odyssey ole tässä suhteessa poikkeus. Saaren mysteeri on toki mielenkiintoinen, mutta lopulta tavanomainen ja merkityksetön sarjan kokonaisjuonen kannalta. Juonta tärkeämpiä ovat varsinaiset sankarit, ja One Piecen hahmot ovat todella sympaattinen joukko erikoisia persoonia. Erimielisyyksistään huolimatta he ovat kuin tiivis perhe, ja pelin kirjoitus onnistuu erinomaisesti kuvaamaan kunkin persoonaa. Sarjan fanit ovat heti alusta alkaen kuin kotonaan tuttujen hahmojen seurassa.

Suurin osa pelistä vietetään tutkien muistoja Limin kanssa. Tämä on ihan veikeä ratkaisu, sillä näin kerronnan keskiössä ovat hänen reaktionsa ja puntarointinsa tapahtumista. Sarjan tunteville uusi ulkopuolinen näkökulma on mielenkiintoinen, ja tapahtumista mitään tietämättömät pääsevät näin helposti sisään juonenkäänteisiin. Faneja varmasti ilahduttaa, että pelissä tapahtumat eivät aina tapahdu samalla tavalla kuin alkuteoksessa, sillä muistothan ovat usein varsin hämäriä yksityiskohtien suhteen. Tämäkin osiltaan pitää mielenkiintoa yllä.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin tarinan tahditus. Liian usein pelissä ei pysty etenemään edes kymmentä metriä ennen kuin se lyö silmille uuden välinäytöksen, joka ei edistä juonta millään tapaa. Kun tätä sattuu samalla pelialueella kolmannen kerran peräkkäin, saattaa kärsivällistäkin pelaajaa ottaa jo pattiin.

Varsinainen peli koostuu yleensä suhteellisen avoimien alueiden tutkimisesta ja vuoropohjaisesta taistelemisesta. Alueet sisältävät kevyitä pulmatilanteita sekä erinäistä ylimääräistä tekemistä aina sivutehtävistä taistelutaitoja parantelevien kuutioiden etsintään. Alueet ovat täynnä piilotettuja esineitä ja sivupolkuja, joihin tavoittamiseksi on käytettävä Olkihattujen hahmokohtaisia erikoiskykyjä. Luffy esimerkiksi pystyy venyvällä kädellään tarttumaan kaukaisiin kielekkeisiin, kun taas Zoro tuhoaa miekoillaan teräsovia. Löydettävää on valtavat määrät, ja koska kaikki erikoiskyvyt eivät ole pelin alussa käytössä, tavoittamattomissa olevat esineet pitää palata myöhemmin keräämään talteen. Tutkiminen olisi muutoin oikein mukavaa, mutta löydetyt esineet harvoin ovat vaivan arvoisia. Yleensä nämä ovat parannusesineiden tai ruoantekotarpeiden kaltaisia perustarpeita, joita pelaajalla on muutenkin jo tarpeeksi.

Vuoropohjaista taistelujärjestelmää voisi luonnehtia japanilaisten roolipelien mittapuulla perinteiseksi mutta turhankin yksinkertaiseksi. Omalla vuorolla voi hyökätä tai käyttää joko erikoishyökkäystä tai esineitä. Iskujen tehokkuutta säätelee voima-nopeus-tekniikka -järjestelmä, joka toimii tismalleen kivi-sakset-paperi -mentaliteetilla. Jokainen taistelija edustaa yhtä näistä kolmesta elementistä, joten seuruetta pitää muuttaa aina tilanteen vaatimalla tavalla. Taistelijoita voi onneksi vaihtaa milloin vain vuoronsa aikana, joten kokoonpanoja ei tarvitse arpoa etukäteen. Jokaisella hahmolla on myös oma erillinen erikoisuutensa, sillä esimerkiksi Usopp kykenee polttamaan vihollisiaan ja Chopper parantamaan seurueen jäseniä. Erot eivät ehkä ole suuren suuria, mutta ne tuovat muutoin melko identtisiin taistelijoihin aavistuksen vaihtelua.

Taistelujärjestelmään on myös luotu muutamia hyvin One Piece -henkisiä lisäyksiä, jotka tekevät touhusta edes aavistuksen verran omaperäisyyttä. Jokaisen taistelun alussa hahmot ja viholliset arvotaan eri lohkoihin, joista ei voi liikkua toiseen ennen kuin siinä olevat viholliset on kukistettu. Tietyt hahmot voivat tosin erikoishyökkäyksillään siirtää vihollista lohkosta toiseen.

Toinen omaa otetta tuova piirre on satunnaisesti aktivoituva Dramatic Scene -järjestelmä. Sen ansiosta taistelun lopussa jaetaan ylimääräisiä kokemuspisteitä tiettyjen ehtojen täyttyessä, kuten vaikkapa voittamalla tietyn vihollisen ensimmäisenä. Tämä auttaa vähentämään jatkuvan grindaamisen tarvetta, ja sen tuomat strategiset piirteet tekevät tusinataisteluista mielenkiintoisempia.

Näistä yrityksistä huolimatta pelin suurin ongelma on liian yksikertaiseksi jäänyt taistelu. Strategiaa ei melkein koskaan tarvitse miettiä, sillä oikean hahmon tehokkaimpien erikoishyökkäysten latominen riittää niin perusvihollisiin kuin pomoihinkin. Pelin vaikeustaso on niin alhainen, että automaattinen taistelu hoitaa kaiken muun paitsi kaikista pahimmat pomotaistelut, eikä muita vaikeustasoja ole.

Tilannetta ei paranna One Piece Odysseyn äärimmäisen simppeli hahmonkehitys, jossa edistymistä kuvaavaan ruudukkoon asetetaan ominaisuusbonuksia antavia tetris-palikoita niin paljon kuin tilaa riittää. Järjetelmä on toki helppokäyttöinen, mutta ominaisuusbonuksetkaan eivät lopulta tunnu erityisen merkittäviltä. Esineiden jakamisen voi hyvin jättää tietokoneen vastuulle, jolloin lopputulos on suunnilleen sama kuin pelaajan säätäessä niitä itse otsa hiessä.

One Piece Odysseyn arvosteleminen vakavamman peliharrastajan näkökulmasta on hieman hankalaa, koska peli on selvästi suunnattu enemmänkin sarjan faneille ja roolipelejä harvemmin pelaaville. Sellaisena tapauksena kyseessä se ei ole lainkaan hassumpi ilmestys, mutta muille sitä ei oikein kehtaa suositella ainakaan täysihintaisena. Jos tarinaan tahtoo tutustua, kannattaa mieluummin lukea manga.

5/10
KehittäjäILCA
JulkaisijaBandai Namco
PeligenretRoolipeli
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätSeksi, Väkivalta
Lisää luettavaa