Martha Is Dead -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Onko Toscana todellakin näin kaunis paikka?
On vuosi 1944 toisen maailmansodan runtelemassa Euroopassa. Kaksoissiskot Giulia ja Martha asustelevat vanhempiensa kanssa sievässä maatalossa kuvankauniilla italialaisella maaseudulla. Sodan kauheuksien sijaan perheen elämää vavisuttaa heti tarinan alkumetreillä Giulian läheisestä järvestä löytämä ruumis. Kalmankalpea eloton hahmo osoittautuu Marthaksi, mistä kehkeytyy kohtuullisen onnistunut ja pelaajan kiinnostuksen noin viiden tunnin kestonsa ajan säilyttävä juonisyherö.
Italialainen LKA-studio on päättänyt sijoittaa Martha Is Dead -kauhuseikkailunsa kotiseudulleen Toscanaan. Valinta osuu nappiin, sillä suunnattoman kaunis maaseutu onkin pelin ylivoimaisesti parasta antia. Joka suhteessa autenttisen oloista tunnelmaa luodaan myös poikkeuksellisen hyvin toteutetulla dialogilla, joka vieläpä puhutaan oletusarvoisesti italiaksi. Tästä voisi ottaa esimerkiksi Ubisoft mallia toinen toistaan kökömpine Assassin’s Creed -aksentteineen.
Harmittavan suppeaa ja suoraviivaista pelialuetta nuohotaan läpi enimmäkseen kirkkaassa päivänvalossa köpötellen ja polkupyörällä rämistellen, mikä tekee puitteista tyylikkäät mutta hieman vähemmän pelottavat. Yllättävänkin kepeä tunnelma tuo hetkittäin mieleen esimerkiksi Dear Estherin ja The Vanishing of Ethan Carterin, minkä lisäksi Martha Is Dead loksahtaa puuhastelujensakin puolesta yllättävän lähelle kävelysimulaattorigenreä.
Pelimekaniikkoja viljellään matkan varrella vähänlaisesti etenemisen koostuessa pääasiassa paikasta toiseen käyskentelystä ja pienen esinevalikoiman käyttämisestä niille tarkoitetuissa, itsestään selvissä paikoissa. Mukaan on kuitenkin heitetty hieman yllättäen myös minipelimäisiä ratkaisuja valokuvaamisesta ja otosten kehittämisestä rintamalta saapuvien morseviestien tulkitsemiseen. Osioita vaivaa tietty omituinen irrallisuus muusta kokonaisuudesta, mutta niille on silti paikkansa mielekkään toteutuksen ansiosta.
Giulian edesottamuksia riivaa pienoinen identiteettikriisi, sillä Martha Is Dead ei oikein osaa päättää, millaisilla kauhuelementeillä peli olisi kuorrutettu – vai olisiko lainkaan. Halpaa perussäikyttelyä ei ole sanottavammin tarjolla, mutta ihmismielen syövereihin sukeltava psykologinenkin kauhuelementti jättää lopulta toivomisen varaa. Siksipä myös matkan varrelle ripotellut brutaalit, pienoisen sensuurikohunkin herättäneet väkivaltakohtaukset tuntuvat väliinputoajilta. Sama vaivaa erityisesti loppupuolen tarinankuljetuksellisia ratkaisuja, joissa asioita käydään läpi turhankin rautalangasta väännellen ja käännellen. Tylyä tai ei, en kutsuisi Martha Is Deadia kauhupeliksi lainkaan, vaikka tarina kulkeekin hetkittäin kohtuullisen synkkiä polkuja.
Martha Is Dead on kohtuullisen tyylikkäästi toteutettu pieni pelikokemus, jonka kyllä tahkoaa tarinan ja miljöönsä vuoksi mieluusti läpi alusta loppuun saakka. Hieman rikkonainen kokonaisuus ei vain onnistu lopulta aiheuttamaan sen kummoisempia tunnekuohuja saati pitkään säilyviä muistijälkiä.