Varjona virtuaalitodellisuuden viidakossa

PSVR2:n keskeisin julkaisupeli Horizon Call of the Mountain antaa pelaajalle mahdollisuuden tutkia värikkään ja näyttävän pelimaailman puitteita entistä lähempää. Tällä kertaa astutaan Ryas-nimisen vangitun Shadow Carja -kapinallisen saappaisiin, ja hänelle annetaan joukko kiipeilypainotteisia tehtäviä menneiden rikosten hyvittämiseksi. Ryas ei pelisarjan pääsankarin Aloyn rinnalla varsinaisesti loista persoonallisuudellaan, mutta suorittaa nuristen hommansa kiipeilyekspertin ja kommandojousimiehen sekoituksena.

Call of the Mountainin tarina on noin kahdeksan tunnin mittainen sarja kiipeilyosuuksin toisiinsa niputettuja taisteluita, joissa Ryas puolustautuu tuttujen robottivihollisten hyökkäyksiä vastaan. Kiipeilyn ja ammuskelun sekaan on ripoteltu myös pienimuotoista pulmanratkontaa, jossa hyödynnetään PSVR2:n uusien Sense-ohjainten ajoittain hämmentävän hyvin toimivaa liikkeenseurantaa. Erityisesti tarkempaan heittelyyn ja pienten osasten yhdistelyyn liittyvät pulmat sekä varusteiden rakentelu ovat osioita, joita peliin peliin kaivannut jopa enemmän toiminnan rinnalle.

Tarinan rytmitys ontuu ajoittain pahasti hitaampien osioiden ja turhan pitkäksi venytettyjen kiipeilyrupeamien vuoksi. Virtuaalikädet ovat komeaa katseltavaa ohjainten sormiseurannan ansiosta kalkkireunuksisilla kiipeilyreiteillä edetessä, mutta rajansa kaikella. Kokemus on myös alustan rajoitukset huomioiden ymmärrettävän lineaarinen tapaus, jossa putkijuoksumaisesti tehdään samat temput ennalta-arvattavassa rytmissä. Varsinaiset taistelut ovat tyylikkään näköisiä ja niistä välittyy ainakin auttavasti sama eeppisyys kuin Horizon Zero Dawnin ja Forbidden Westin yhteenotoissa.

Kahakat ovat jousiammuntapainotteista, joten jousikäden ja nuolia olan takaa kauhovan tukikäden soljuva yhteistoiminta on keskeistä. Sense-ohjainten kautta jousen virittäminen ja ampuminen tuntuvat sekä tarkalta että tukevalta toiminnalta. Emopelistä tuttuja nuolia voi myös rakentaa ja vaihdella lennosta, ja tietyissä tilanteissa erikoisnuolten käyttö on elinehto taisteluissa selviytymiselle. Niin pienet kuin isommatkin vastustajat tottelevat samoja heikkouksia kuin pääpeleissä, joten kanistereita tähtäillään ja helposti irtoavia aseita kannattaa sihtailla sopivissa tilanteissa. Varsinaisiin pomokoitoksiin on useimmiten oma erikoismekaniikkansa, jonka avulla haaste on hallittavissa.

Horizon Call of the Mountain on eittämättä näyttävä teos ja osoitus siitä, mihin PSVR2 jo tässä vaiheessa parhaimmillaan pystyy. Komean maailman seuraaminen ja erinomaisesti toimiva taistelujärjestelmä ovat kohokohtia, joiden vetovoimaa rasittavat pitkitetyt siirtymät ja turhan usein rauhoittuva tunnelma. Pelisarjan faneille näyttävien robotti-ilmestysten ihmettely kättelyetäisyydeltä ja tuttujen hahmojen näkeminen uudessa roolissa ovat mahdollisesti elämys itsessään.

Kokonaisuus on kelvollinen esittelykierros PSVR2:lle, jonka visiirin haptiset pörinät ja ohjainten hienovaraisesti syventämä immersio nostavat kokemuksen hetkittäin uusille tasoille, jotka ovat mahdollisia vain VR-alustalla. Se ei kuitenkaan tunnu edes parhaimmillaan ohittamattomalta tapaukselta.

PSVR2:n suuri julkaisupeli on kaunis sukellus Horizonin maailmaan, mutta sen epätasapainoinen sisältö ei täysin lunasta puheita pakko-ostoksesta uudelle VR-järjestelmälle.

7/10
JulkaisijaSony
PeligenretSeikkailu, Toiminta
JulkaisualustatSony PlayStation 5
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätVäkivalta