Empire of Sin -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2021 numerossa 218. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Viinagangsterit hippasilla
Millaiseksi kuvittelet 1920-luvun Amerikan? Siellä on varmaan jazzia, charleston-tyttöjä, lama, J. Edgar Hoover ja kieltolaki. Järjestäytyneen rikollisuuden kliseefantasiat olivat oivaa polttoainetta legendaariselle John Romerolle, joka on palannut pitkästä aikaa kunnon pelien maailmaan tekemällä Chicagoon sijoittuvan puolihistoriallisen gangsterisimulaation.
Lupaavasta lähtökohdasta huolimatta ilmassa on pahoja enteitä. Suoraan sanoen Empire on hupsun viimeistelemätön, ja käyttöliittymäkin pitäisi tehdä uusiksi. Se on myös genresillisalaatti, joka sisältää rikollisuuden ytimeenpureutuvaa strategiaa, managerointia ja resurssienhallintaa sekä reaaliaikaista köpöttelyä kaupungin kaduilla. Mukana on myös taktisia ja vuoropohjaisia taisteluja poliisien ja muiden rikollisjengien kanssa sekä roolipelimäistä hahmonkehitystä ja varustelua. Perusidean kaupanpäällisenä saa siis paljon muutakin, mikä saattaa tehdä pelaamisesta epämiellyttävää, sillä yhteneväisyyksistä huolimatta kyseessä ei ole mikään taktis-strateginen XCOM.
Pelissä on silti paljon hyvää, sillä Chicagon alamaailman valtaaminen kortteli ja kaupunginosa kerrallaan on houkuttelevaa. Kapakoiden, ilotalojen, kasinoiden ja muiden laittomien bisnesten rakentaminen ja kehittäminen on mukavaa perusstrategiaa, jossa on paljon toisiinsa vaikuttavia komponentteja. Viinaimperiumin kehittämisessä ja tuunauksessa on ilonsa, mutta mitä menestyneempiä laittomuuksia pelaaja pyörittää, sitä enemmän se hiertää kilpailijoita tai kiinnostaa virkavaltaa. Niinpä pelaaminen on myös tasapainottelua siinä, millä keinoin, miten väkivaltaisesti ja kuinka nopeasti laajennetaan.
Empiren potentiaali ei kuitenkaan oikein realisoidu. Esimerkiksi diplomatia jää melko hyödyttömäksi sivujuonteeksi, ja bisnesimperiumin hallitseminen on haastavaa heikon käyttöliittymäsuunnittelun ja valikkoviidakon takia. Taktiset taistelut kaduilla ja sisätiloissa ovat mainioita ryhmätasoisia taisteluja käsiaseilla, mutta nekin kärsivät isoista ja pienistä bugeista ja häröistä. Pahimmillaan peli yksinkertaisesti jämähtää missä ruudussa ja tilanteessa tahansa.
Silti Empire pitää otteessaan tiettyyn rajaan saakka ja sopivan pienissä annoksissa nautittuna. Perusta on hyvä, aihe kiinnostava ja taistelut toimivat yleensä riittävän hyvin. Suurin pulma onkin sisällön vähyys, sillä gangsteroinnin anti on koettu jo muutamassa päivässä. Toiminta jää kiertämään kehää, joka muuttuu sitä rasittavammaksi mitä suuremmaksi bisnesimperiumi kasvaa. Tässä vaiheessa ainutta vaihtelua tuo tarinatehtävien edistäminen 1920-luvun selkäänpuukottelun ja alamaailmajuonittelun hengessä.
Kysymys kuuluukin: nautitko tällaisesta genresopasta? Empire of Sinin maailmaan ei kannata loikata sokkona, vaikka päivityksillä ja lisäosilla siitä saattaa tulla ajan kanssa pisteen parempi peli.