Elite Dangerous: Odyssey -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinä-elokuun tuplanumerossa 224. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Avaruusmatkailun vallankumous
Vajaa vuosikymmen sitten koimme avaruusjäristyksen. Painovoima-aallot kimpoilivat galaksissa, kun dollaritähti muuttui supernovaksi kahden avaruusoopperapelin poimuajaessa joukkorahoituspalveluihin. Star Citizen rypee edelleen hirvittävän hintaisessa suossaan, ja olen kovin hämmästynyt, jos se joskus valmistuu. Frontier Developmentsin Elite Dangerous sen sijaan ilmestyi ajallaan ja on kehittynyt tasaisesti uskollisen pelaajayhteisön tukemana.
Elite Dangerous on jatkoa jo vuonna 1984 alkaneelle avaruusoopperasaagalle, ja Odyssey puolestaan on sen kolmas kausi. Frontier on tuonut julkaisun jälkeen paljon uutta tehtävää pelkän avaruuslentämisen lisäksi. Ei lentelyssäkään vikaa ole, mutta joskus sitä vain tekee mieli tehdä muutakin, kuten laskeutua uudelle planeetalle tai sen kuuhun, porhaltaa sen pinnalla mönkijällä – ja nyt jopa astua ulos taivaankappaleen pinnalle.
Odyssey tekee avaruusmatkailusta hämmentävän, massiivisen ja moniulotteisen elämyksen, sillä se on käytännössä monta loputtoman erilaista peliä ja kokemusta saman pelimoottorin sisällä. Se on MMO, jossa voi kohdata tuttuja ja tuntemattomia, seikkailla yhdessä tai jahdata muita. Se on kaupankäyntipeli ja poliittinen strategiapeli, jossa pelaajien ryhmittymät tukevat tai kampittavat kokonaisia valtakuntia pyrkiessään laajentamaan vaikutusvaltaansa ja ottamaan hallintaansa uusia tähtijärjestelmiä. Joskus siinä jonkun nenäkin tummuu. Se on myös avaruuslento- ja seikkailusimulaattori, samoin kuin nyt myös FPS-räiskintä tai pelaajansa maun mukaan myös Thief-hiiviskely. Siinä sivussa se on myös yksinpeli niille, jotka eivät halua muita universumiinsa.
Elitestä on vaikea puhua pelinä, koska se on niin paljon enemmän. Se on galaksin kokoinen avoin hiekkalaatikko, jonka uumenissa on rajattomasti tehtäviä, tekemistä ja tutkimista. Se on elämäsimulaattori, jossa on sisältöä valtavan leveälti mutta ohuelti. Se on myös Odysseyn aikana kehikko, jonka sisällä pelaajat voivat luoda omannäköisensä pelikokemuksen, oli se sitten perinteistä avaruusseikkailukaupankäyntiä tai syvempää roolipelaamista. En voi kuin ihailla pelaajia, jotka kiitävät kaukana galaksin reunamilla tutkien avaruuden ihmeitä ja julkaisevat kuvia ja videoita löydöistään.
Eliteen ja Odysseyhin astuu sinänsä helposti sisään, mutta sitten iskee tenkkapoo. Mitä kannattaisi tehdä ja minne mennä? Pelaajaa ei pahemmin työnnetä minnekään, vielä vähemmän auteta. FPS-toimintaan sentään tarjoillaan pieni tutoriaali, mutta muutoin peli luottaa edelleen oppimiseen yrityksen ja erehdyksen kautta. Opastavaa rautalankaa ei ole. Toki pelin sisällä on valtavasti tietoa, mutta se on haettava ja sulateltava itse. Esimerkiksi monien tehtävätyyppien yksityiskohdat ja ratkaisutavat on tajuttava mokailemalla aikansa tai sitten tylsästi luntattava netistä. Silti juuri se on Elitessä upeaa, kun viimein tajuaa, miten mikäkin asia toimii.
Odyssey tuo paljon uutta toiminnallisuutta, sillä pelaajat voivat nyt esimerkiksi laskeutua lukemattomille erilaisille taivaankappaleille ja astua ulos kävelylle. Millaiset maisemat ulkona odottavat? Elinkelpoisen planeetan löytäessään on tunnelmallista lentää ilmakehässä ympäriinsä katsellen tai istua aution kuun pinnalla katsellen kaksoisauringon nousua.
Pelaajat voivat myös maleksia avaruusasemien keskuskaduilla, joilla ihmispelaajat voivat kohdata toisiaan samassa instanssissa ja mennä yhdessä baariin soijaoluelle katsomaan avaruusalusten telakoitumisia. Asemilla on myös kauppoja ja värväreitä, jotka kaipaavat hieman epävirallisempaa apua ongelmiinsa. Sotimaankin voi lähteä.
Jalkautumisen tärkein anti lienee FPS-sotiminen tai erikoistehtävien suorittaminen jalkasoturina. Niiden vetovoima vaihtelee varmastikin pelaajakohtaisesti. Uudet tehtävätyypit johdattavat pelaajan vaikkapa hiippailemaan kaukaisen planeetan pinnalla olevaan tukikohtaan ja hakkeroimaan sen tietojärjestelmät huomaamatta tai pyssyt laulaen. Sotatilassa olevissa aurinkokunnissa voi liittyä mieluisan osapuolen riveihin ja matkata taistelemaan toisten pelaajien ja tekoälysolttujen kanssa tukikohtien hallinnasta.
Sotiminen on sujuvaa ja yllätyksetöntä perustoimintaa muutamalla omalaatuisella ratkaisulla ja reilulla grindauksella höystettynä. Kahina ratkeaa jommankumman puolen sotapisteiden loppumiseen. Matsin aikana ammuksia, ensiapupakkauksia ja akkuja voi täydentää sinne tänne ripotelluilta täydennyspisteiltä. Yhdessä ainoassa pelitilassa vain ei riitä paljoa sisältöä, joten sen kiinnostavuutta joutuu miettimään ensimmäisten ottelujen jälkeen muutamankin kerran. Onko tämä kivempaa kuin avaruuspiraattien jahtaaminen asteroidivyöhykkeellä? Ei minusta. Lisäksi avaruuspuvun, sen varusteiden ja aseiden levelöinnissa on aivan liikaa grindausta, mutta ehkä scifisotiminen vetoaa joihinkin enemmän kuin Counter-Striken pommijahti.
Suuressa kuvassa maasotiminen tuntuu vähän irralliselta lisukkeelta, vaikka se onkin integroitu hyvin pääpeliin ja tuo kokonaisuuteen aivan uuden toimintaulottuvuuden. Pieni pelaaja jää kuitenkin miettimään, että tästä on oikeastaan vain pieni matka yhteenottoihin avaruusalusten käytävillä. Ehkä jonain päivänä pelaajien kommando-osastot tunkeutuvat vihollisten avaruusluksiin, etenevät kohti komentokeskusta ja valtaavat aluksen. Kenties toimintapiraatti kaappaa rahtilaivan suostuttelemalla sen kapteenin yhteistyökykyiseksi lasermiekallaan.
Odyssey tuo mukanaan valtavasti uutta sisältöä ja toimintoja, jotka tekevät galaktisesta hiekkalaatikosta entistä avoimemman, kiinnostavamman ja toimivamman. Se on hieno askel eteenpäin, joskin samalla galaksi on entistäkin vaikeammin käsitettävä kokonaisuus, kun Frontierin vetämät suuret tarinavirrat yhdistyvät pelaajaryhmittymien valtapeleihin ja yksittäisten pelaajien seikkailuihin, jotka kaikki vaikuttavat reaaliaikaisesti galaksin virtauksiin. Onko tämä mielipuolinen laajuus millään tapaa järkevää tai kenenkään hallittavissa? Sitä mietin samalla, kun kiipeän yhä uudelleen alukseeni ja köytän turvavyöt. Galaksi on kaunis, avoin ja odottaa minua.