Devil May Cry 5: Special Edition -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Enemmän ja terävämmin
Devil May Cry 5 oli heittämällä väistyvän konsolisukupolven parhaimpia toimintapelejä, joten on täysin perusteltua, että Capcom on halunnut tuoda teoksensa myös uusille laitteille. Syvällinen ja julmetun tyylikäs miekkailubaletti hyötyykin kohtalaisesti ylennyksestä uuteen sukupolveen, sillä Special Edition on sen paras inkarnaatio tähän asti.
Se on rakennettu vastaavasta muotista kuin Devil May Cry 3:n ja 4:n jälkikäteen tehdyt erikoisjulkaisut. Sarjan vakiopahis Vergil siirtyy siis pelattavaksi hahmoksi pelin kolmen sankarin rinnalle, ja tarjolle saadaan pari kappaletta muitakin keinoja pelikokemuksen muovaamiseen.
Vergil saa oman erillisen kampanjansa. Se koostuu samoista kentistä kuin tuttu päätila ja riisuu tarinalliset elementit minimiin, jolloin keskittyminen on puhtaasti Vergilissä itsessään. Hahmon taistelutyyli on peruja sen aiemmista pelivisiiteistä, joten varsinkin vikkelyys ja liikkuvuus erottavat sen mukavasti muusta hahmotarjonnasta. Olisi ollut hauskaa, jos kenttiä ja tapahtumia olisi muovattu enemmän mukailemaan uutta hahmoa, mutta sellaisenaankin Vergilin käyttäminen on todella hienoa.
Muita Special Editionin pelillisiä lisäyksiä ovat Turbo- tila ja tuore Legendary Dark Knight -vaikeustaso. Turbo on näistä hienovaraisempi viilaus, sillä se nostaa pelin tempoa 20 prosentilla. Reaktiokyky laitetaan tällä tavoin erityisesti koetukselle, joten Special Editionin muiden lisäyksien tavoin myös se on suunniteltu ennen kaikkea kokeneemmille demonien viipaloijille.
Legendary Dark Knight ottaa uusien konsolien tehoa hyötykäyttöön. Se tuo lisävaikeutta pelaamiseen moninkertaistamalla kentissä vastaantulevat vihollislaumat. Ero perustiloihin on huomattava, sillä pahiksia isketään jo alusta alkaen pelaajan päälle kirjaimellisina aaltoina. Jopa tavanomaista kovempien vihollisten määrä uskalletaan moninkertaistaa. Perustiloihin nähden taisteleminen kysyy siis poikkeuksellista lähestymistapaa vaaroihin, mutta kun massat alkavat kaatua, se tuntuu äärimmäisen tyydyttävältä.
Teknisinä kikkoina Special Edition tukee 4K-resoluution ohella sekä säteenseurantaa että 120 hertsin kuvatilaa, jos käytössä oleva näyttö sattuu sellaista pyörittämään. Heijastuksia parantavalla säteenseurannalla voi lähteä pelaamaan suoraan 4K-tarkkuudessa, mutta toiminnan sulavuudesta vastaava ruudunpäivitys kärsii siitä sen verran huomattavasti, että vaihtoehtona on myös 1080p-tila ja säteenseurannan kytkeminen pois käytöstä. Turbo- ja Legendary Dark Knight -tilassa säteenseuranta on jätetty jopa kokonaan pois, mikä ei kauheasti haittaa, sillä lätäköiden ja peilipintojen hohtoa ei ehdi tuijottaa intensiivisen toiminnan keskellä.
Devil May Cry 5: Special Edition on vanhaan verrattuna varovainen edistysaskel, mutta se on silti innostava paketti. Mahdollisuus nauttia pelin loistavasti suunnitellusta toiminnasta entistä monipuolisemmin on sen verran upea asia, että se sytytti intoni Devil May Cry 5:tä kohtaan uudelleen. Varsinaiset tekniset lisäviritykset tuntuvat sen sijaan enemmän maistiaisilta kuin oleellisilta uudistuksilta, mutta eipä niistä ole jo valmiiksi hyvässä pelissä haittaakaan.