Crash Bandicoot: N. Sane Trilogy (Pc)

Crash Bandicoot: N. Sane Trilogya ei yksinkertaisesti kannata edes yrittää pelata millään muulla alustalla.

1.8.2018 11:50

Pussimäyräilyä parhaimmillaan

Tasan eivät käy onnen lahjat. Siinä missä 80-luvun lasten iltapäivien iloksi siunaantui Super Mario, joutuivat kaltaiseni 3D-kauden pullamössöpelaajat tyytymään Crash Bandicootiin. Valittamista ei olisi, jos pussieläimen taival olisi jatkunut voitokkaana, mutta parhaat päivänsä jo aikaa sitten nähneen Crashin menoa ei voi ikävä kyllä edes verrata Marion menestykseen. 

Kun alkuperäisen Crash-trilogian vihdoin kerrottiin saapuvan nykykonsoleille, olin mennä onnesta sekaisin. Odotukset veivät kuitenkin voiton todellisuudesta, kun huomasin olevani valmis paiskaamaan ohjaimen pihalle jo parin tunnin jälkeen. Olinko lapsenakin näin surkea? Miten saatoin koskaan läpäistä ainuttakaan kenttää kuusivuotiaan hienomotoriikalla? Kaikeksi onneksi internet tiesi kertoa, ettei vika ollut minussa vaan uusintajulkaisun raskaissa hyppyfysiikoissa ja epämääräisissä ympäristöissä.

Tästä pettyneenä en ollut turhan innoissani, kun minua pyydettiin arvostelemaan Crash-trilogian tuore pc-käännös. Alusta tuntui väärältä tarkoitukseen, eikä uusintaotto varsinaisesti houkutellut konsoleilla kokemani kärsimyksen jälkeen. Kummastus oli siis kahta tuntuvampi, kun tanssahtelinkin toissa-aamuna pelin ensimmäiset kymmenen kenttää läpi pc:llä ilman yhtäkään game overia.

Syitä järisyttävälle käyttömukavuuskohennukselle ei tarvitse etsiä kaukaa. Konsoleilla N. Sane Trilogyn ruudunpäivitystahti on mystisistä syistä lukittu 30 kuvaan sekunnissa, mutta pc-versio pyörii nuhjuisemmallakin koneella tuplavauhtia. Virallinen katto tulee vastaan 60 kuvan kohdalla, mutta rajoitukset ovat ainakin Nvidian korteilla helposti kierrettävissä.

”Samettinen ruudunpäivitys yhdistettynä ohjauksen pienempään viiveeseen tekee Crashista aivan eri eläimen.”

Samettinen ruudunpäivitys yhdistettynä ohjauksen pienempään viiveeseen tekee Crashista aivan eri eläimen. Paikoin naurettavaa pikkutarkkuutta ja ajoituskykyä edellyttävä tasohyppely on huomattavasti miellyttävämpää, kun hahmo tuntuu todella reagoivan pelaajan käskyihin, eikä yksikään kuolema tunnu enää epäreilulta.

Näppäimistöohjaus epäilytti itseäni kenties eniten pc-käännökseen tarttuessani, mutta onnekseni voin todeta olleeni väärässä. Ensimmäinen Crash julkaistiin ennen analogitattien aikaa, ja väli-ilmansuuntien poistaminen yhtälöstä eliminoi huolimattomuusvirheet lähes kokonaan. Ristiohjain löytyy toki konsolikapulastakin, mutta harva nykypäivän pelaaja lienee valmis luopumaan saavutetuista eduista muuten kuin pakon edessä.

Graafisesti N. Sane Trilogyn pc-versio on kauneudessaan tasalaatuinen. Visuaaliset erot eri valmisasetusten välillä ovat hyvin pienet, mutta pelin suorituskyvyssä muutokset kyllä näkyvät. Grafiikan nostalginen simppeliys on omiaan piilottamaan pikkuvirheet matalammillakin asetuksilla, mikä ilahduttanee vanhemmilla koneilla pelaavia ja tähtitieteelliseen ruudunpäivitykseen tähtääviä.

Vaikka pc:tä ei helposti mieltäisi PlayStation-maskotin luonnolliseksi elinympäristöksi, on punkkaritukkaisen pussimäyrän alustadebyytti Crash Bandicootia parhaimmillaan. Jos kokoelma on vielä hankkimatta, suosittelen jättämään köpöiset konsolijulkaisut omaan arvoonsa ja tarttumaan ainoaan versioon, joka todella tekee oikeutta kultaisille lapsuusmuistoille.

Tahra ansioluettelossa

N. Sane Trilogyn tietokoneversiosta vastaa kehittäjä Vicarious Visionsin sijaan käännösfirma Iron Galaxy, joka nimi on monille pc-pelaajille suoranainen kirosana. Studio tunnetaan nimittäin parhaiten Batman: Arkham Knightin kammottavasta pc-käännöksestä, joka päädyttiin vetämään myynnistä lukuisten ongelmiensa vuoksi. Lepakkomiesmokailu näyttää kuitenkin olleen pikemminkin poikkeus kuin sääntö, sillä ainakin Crashin käännös on täyttä priimaa.

8/10
JulkaisijaActivision
PeligenretTasoloikka
Pegi-ikärajatK-7
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa