Suorituskyky: Tuntematon

Unknown 9: Awakening on paperilla aika mielenkiintoinen tuote. Se on osa suurta tarinakokonaisuutta, joka elää niin kirjojen, sarjakuvien kuin podcastienkin voimin. Ja nyt toki myös videopelinä, tosin aika kankeana sellaisena.

Peli kertoo tarinan Haroonasta, taikavoimia omaavasta kvestorista. Hänellä on kyky kurkata ja käydä Fold-ulottuvuudessa, joka on tavallaan kuin sekoitus Assassin’s Creed -pelien Eagle Visionia, Star Wars Jedi -pelien voimia sekä todella hapokasta scifiä. Haroonan voimista merkittävimmäksi pelaamisen kannalta nousee kuitenkin mahdollisuus hypätä muiden ihmisten sisään ja ohjailla näitä oman pillinsä mukaan.

Sen kyvyn varaan Unknown 9: Awakening todella rakentaa. Se on yllättävän hiippailuvetoinen toimintaseikkailu, jossa voisi käyttää aikaa strategisointiin, mutta fakta on se, että nyrkit heiluen saa aikaan enemmän vahinkoa ja huomattavasti nopeammin. Ajatus on ihan kiva, mutta huomaan käyttäväni useammin kykyä töniä vihollisia räjähtäviin punaisiin kanistereihin. Aika originaalia, tiedän!

Peliä pelatessa nousee jatkuvasti mieleen sen teknisen toteutuksen kömpelyys. Tuntuu siltä, että kehittäjätiimillä on ollut hyviä ideoita, muttei tarpeeksi rahkeita niiden toteuttamiseen pelimuodossa. Graafinen ulkoasukaan ei oikein tahdo vakuuttaa, sillä muuten melko terävät grafiikat muistuttavat lähinnä perunaa, mitä esimerkiksi hahmojen kasvomallinnukseen tulee. Pelattavuudeltaan Unknown 9 on kuin kymmenen vuoden takaa. Se huokuu PS3-aikakauden energiaa, eikä se välttämättä ole kehu tänä vuonna julkaistusta pelistä puhuttaessa. Tönkkö liikkuminen, tylsähkö taisteleminen ja epätasainen ulkoasu eivät yksinkertaisesti herätä tunteita juuri mihinkään suuntaan.

Lisää päänvaivaa aiheuttaa se tosiasia, että peli pyörii 30 kuvan ruudunpäivitysnopeudella. Se herättää kysymyksiä, sillä peli ei todellakaan näytä niin hyvältä, että se vaatisi hirviömäisesti tehoja ja sitä myötä rajoittaisi konsolien suorituskykyä. Kyse lienee vain resurssien puutteesta, ja kyllähän tahmaiseen suorituskykyynkin tottuu, mutta mielessä kummittelee aina toive paremmasta. Pelin suorituskyky on muutenkin vähän niin ja näin. Alhainenkin ruudunpäivitysvauhti tipahtelee usein, etenkin kun ruudulla näkyy paljon partikkeleita. Ongelmat eivät myöskään korjaannu PS5 Pro -konsolilla pelatessa, vaikka tipahduksia onkin huomattavasti vähemmän.

Hieman erilaisia tipahduksia aiheuttaa myös pelin myötähäpeää herättävä käsikirjoitus, joka on kuin alakouluikäisen äidinkielentehtävästä. Dialogi on aivan täyttä roskaa ja tarinankerronta mitäänsanomatonta. Voisi olla hyvä lähtökohta kokonaiseen tarinauniversumiin sijoittuvalle pelille, että tarinaan olisi käytettyä aivoja ja taitavia kirjoittajia, mutta sellaiseen ei ole viitsitty lähteä. Taustatarinaa toisaalta kyllä riittää, mikä käy ilmi pelin ensimmäisessä välinäytöksessä, joka syöttää pelaajalle hirveän määrän tietoa varsin nopeaan tahtiin. Sen jälkeen pelaaja pusketaan todella tuskaiseen opastuskenttään, joka vain jatkuu ja jatkuu.

Tuskaa ei helpota pelin keskinkertainen näyttelijäkaarti, jonka jäsenet joko ylinäyttelevät tai ovat selkeästi vain palkkapäivän perässä. Sivuhahmot ovat toki vain ohikiitäviä heilujia, mutta kritiikki kohdistuu myös päähenkilö Haroonaan, jonka vaivaannuttava aksentti ja dialogivalinnat ovat eittämättä mielenkiintoisia. Netflixin The Witcher -sarjan Yenneferinä tutuksi tullut Anya Chalotra ei ole oikeasti niin huono näyttelijä kuin peli antaa ymmärtää, joten syyttävä sormi osoittaa jälleen kehitystiimin suuntaan.

Kokonaisuuden keskinkertaisuus harmittaa, sillä eväitä konseptissa olisi ollut vaikka mihin.

Niklas Tirkkonen

Osta peli VPD:ltä!

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.

3/10
JulkaisijaBandai Namco
PeligenretSeikkailu, Toiminta
Pegi-ikärajat16