Arvostelussa Street Fighter 6. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun 2023 numerossa 247.
Katujen mallikansalainen
Johan se alkoi olla nähtävissä ennalta, mutta on silti huojentavaa saada vihdoin varmistus asialle – Street Fighter 6 on mainio videopeli. Capcomin taistelupelisarjan tulevaisuudesta ehdittiin olla vielä jonkin verran huolissaan, kun Street Fighter V:n julkaisu seitsemän vuotta sitten tuntui hyvin vajaalta ja kovin omahyväiseltä. Japanilaispelitalolle tilanne toimi onneksi lannistajan sijaan ratkaisevana herätyksenä, sillä heti paljastumisestaan lähtien Street Fighter 6 on suunniteltu selkeästi vastaukseksi edeltäjänsä heikkouksiin ja kompasteluihin. Se ei ole pelkästään sarjan tähän asti laajin ja kattavin osa, vaan ennen kaikkea innokas peli miettimään, miten taistelupelejä yleisesti on aika viedä eteenpäin.
Ison tarjontansa myötä Street Fighter 6 jakautuu sisältönsä osalta kolmeen eri osaan. Näistä niin sanottu Fighting Ground edustaa perinteisintä taistelupeliantia ja se kuvastaa sitä, millaisina genren pelejä on totuttu normaalisti julkaisemaan. Tarjolla on niin vanhaa tuttua harjoittelu- ja Arcade-tilaa, paikallista Versus-mättöä ja satunnaista sekä kilpailullisempaa nettipeluuta. Muutamina lisämausteina mukaan on saatu vielä tiimipohjaisia taistoja ja oudommilla erikoissäännöillä pelattavia Extreme Battles -otteluita, jotka tarjoavat mukavaa pientä vaihtelua normaaliin kaksiulotteisella mekaniikalla toimivaan taistelemiseen.
Pelkän Fighting Ground -tarjonnan varassa Street Fighter 6 olisi jo kohtalainen julkaisu. Tämän varmistaa pelin ydintoiminta, joka jatkaa sarjalle ominaista rautaisan terävää linjaa muutamin toimivin hienosäädöin. Isoimpana mullistuksena peli esittelee taistelemisen tueksi nyt Drive-nimeä kantavan järjestelmän, joka antaa kaikille hahmoille käyttöön joukon oman erikoismittarin varassa toimivia yleisiä tukitekniikoita sekä hyökkäämisen että puolustautumisen monipuolistamiseksi. Näitä edustavat muun muassa tavanomaisia torjuntoja tehokkaampi Parry-liike, räväkkä vihollisiskujen läpi kulkeutuva Drive Impact -vastahyökkäys ja erikoisiskuja voimistava Overdrive tehostus. Tavallaan kyseessä on siis kokoelma Street Fighterin historian varrelta poimittuja erikoisuuksia.
Drive-järjestelmä korvaa vitososassa nähdyt hahmojen omat V-Trigger- ja V-Skill-kyvyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, että taistelijat menettäisivät persoonallisuuttaan. Uudistus auttaa enemmänkin asettamaan kaikki hahmot vakaammin samalle perustalle, jonka pohjalta niiden ymmärtäminen, hallitseminen ja lukeminen on paikoin jopa selkeämpää. Osalle hahmoista on samaan aikaa omistettu silti esimerkiksi muutamia omia pienmekaniikkojaan, jotka auttavat tekemään taistelijoista edelleen omia hauskoja yksilöitään.
Perinteitä kunnioittavan Fighting Groundin rinnalla Street Fighter 6 ravisuttaa taistelupelistandardeja World Tour -osuudellaan. World Touria voi käytännössä kutsua pelin tarinatilaksi, mutta tavallaan sitä voisi ajatella jopa omana itsenäisenä pelinään. Välipätkien ja taistelujen suoran ketjuttamisen sijaan se on roolipelielementeillä höystetty seikkailu, jossa pelaajan itse luoma pelihahmo vaeltelee Street Fighterin maailmassa satunnaisia ohikulkijoita haastaen ja hajanaisia tehtäviä suorittaen.
Helposti yli kymmenen tunnin edestä pelattavaa tarjoavan World Tourin tyyliä on syystäkin verrattu Segan Yakuza-peleihin niin rakennetta kuin hölmöä huumoriakin myöten, mutta sen varsinaiset ansiot ovat loppujen lopuksi täysin sen omia. Juonen ja tehtäväsuunnittelun osalta kokemus ei jää historiankirjoihin, mutta sen ydinhauskuus keskittyykin enemmän kaikkeen näpertelyyn, jota se tuottaa ja laajentaa tutuista Street Fighterin rakennuspaloista.
Oman hahmon rakentaminen tuttujen taistelijoiden liikkeiden pohjalta on erityisesti viehättävää puuhaa, sillä se on hauska tapa tutustua ja totuttautua pelin toimintaan sekä nyansseihin. Taistelupelejä enemmän pelanneille pelitila tarjoaa muutenkin kokeellisia mahdollisuuksia haastaa itseään, ja ylipäätänsä se vain toimii miellyttävän vapauttavana vaihteluna perinteisen 2d-mätkinnän rinnalla.
Sekä World Tour että Fighting Ground kohtaavat toisensa vielä Street Fighter 6:n kolmannessa osa-alueessa eli Battle Hubissa. Siinä pelaajien omat taistelijahahmot pääsevät vuorovaikuttamaan keskenään virtuaalisessa kolikkopelihallissa, jossa muita voi haastaa lennosta niin normaaleihin verkkotaisteluihin kuin vaikkapa omien World Tour -hahmojen välisiin yhteenottoihinkin. Battle Hub on enemmän sosiaalinen piriste kuin pelilliseltä kannalta merkittävä lisä, mutta se auttaa elvyttämään verkkopelaamista muuksikin kuin valikoiden selaamiseksi.
Capcomilla on ylipäätänsä nähty vaivaa sen eteen, että Street Fighter 6 on sekä tyylillisesti viehättävä että pelillisesti vähemmän uhkaava kuin taistelupelit yleensä. Jo pienet visuaaliset lisäykset, kuten toisilleen latausruudussa ilmeilevät hahmot, tuovat auttamatta hymyn huulille kerta toisensa jälkeen, ja ylipäätänsä pelin visuaalisesta toteutuksesta paistava asenne on omiaan rakentamaan jatkuvaa energistä intoa virtuaalikamppailuja kohtaan.
Uudet pelattavuusjärjestelyt ovat nekin sen verran ajatuksella tehtyjä, että niille on hankalaa olla nostamatta hattua. Street Fighteria pidempään pelanneet päätyvät todennäköisesti hyppäämään myös uusimman osan pariin klassisella kuuden näppäimen käyttöön pohjautuvalla pelitavalla, mutta uusi moderniksi kutsuttu ohjausmalli on komea lisäys sen kaveriksi.
Modernilla tyylillä pelatessa nappien määrää ja toiminallisuuksia supistetaan yksinkertaisempaan muotoon, mikä kyllä karsii jonkin verran yksityiskohtaisempia temppuja, joita pelihahmoilla voi tehdä. Vastapainona monien ketjuhyökkäysten ja erikoisliikkeiden toteutuksesta tehdään kuitenkin niin paljon vaivattomampaa, että pelin pariin hyppääminen vähänkään kokemattomalle tai epävarmemmalle mätkijälle muuttuu luontevammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Muutos madaltaa oppimiskynnystä niin paljon, että se mahdollistaa Street Fighterista nauttimisen aina vain satunnaisempana viihteenä. Se tukee vihdoin taistelupeleistä kiinnostuneita pelaajia, joille peligenren teknisempi luonne on ollut liikaa.
Street Fighter 6 on 36-vuotiaalle taistelupelisarjalle kaikin puolin fi ksu jatkaja, joka on oikeasti kiinnostunut koko genren hyvinvoinnista. Capcom on nauttinut melkoisesta menestyskaudesta viime vuosina modernisoituaan hienosti useita vanhoja pelisarjojaan. On upeaa nähdä, että myös Street Fighter lukeutuu nyt siihen joukkoon.
Panu Saarenoja
Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.