The Incredible Machine hurmasi minut ykkösellä jo ensimmäisellä pelikerrallani, enkä ollut suinkaan ainoa, jolle näin kävi. Tiettävästi esimerkiksi suuren telakan insinööriosaston työt pysähtyivät kuin mummo jäällä kun joku esitteli heille The Incredible Machinen. Tämä ei yllätä minua tippaakaan, sillä vaikka peli näyttääkin kuvakaappausten perusteella yksinkertaiselta lelulta, sen taustalla pyörii aikaisekseen hämmentävän monimutkainen fysiikkasimulaatio, joka tarjoaa jokaiselle koti-insinöörille tilaisuuden leikkiä keksijää.
Ennen The Incredible Machinesta puhumista täytyy kelata nauhaa hieman taaksepäin ja esitellä nopeasti Rube Goldberg. Vuonna 1883 syntynyt amerikkalainen keksijä ja piirtäjä tienasi itselleen paikan historiankirjoissa oudolla harrastuksellaan. Hän suunnitteli monimutkaisia laitteita, jotka useiden askelten jälkeen tekivät jotain todella yksinkertaista, kuten painoivat valokatkaisijaa tai pyyhkivät ruokailijan suun lautasliinalla.
Vaikka Goldberg itse on jo poistunut keskuudestamme, hänen perintönsä elää edelleen, sillä niin kutsuttujen Rube Goldberg -laitteiden rakentamisesta on tullut suosittua puuhaa ja aiheen ympärillä järjestetään useita mestaruuskisoja ja kilpailuja, joissa osallistujat pyrkivät tekemään mahdollisimman monimutkaisia ja hankalia laitteita. Tämä on kaikki hyvin oleellista taustatietoa, sillä The Incredible Machine on myös Rube Goldberg -laitteiden rakenteluun keksittyvä peli.
The Incredible Machine näyttää pintapuolisesti todella alkeelliselta peliltä ja kieltämättä se osittain onkin sitä. Grafiikka voisi olla peräisin jostain clip art -kokoelmasta ja animaatiotkin ovat todella yksinkertaisia ja töksähteleviä. Mutta tämä kaikki johtuu siitä, että pelin todellinen selkäranka on taustalla pyörivä fysiikkamoottori, joka on vuoden 1993 tuotokseksi hämmentävän monipuolinen ja realistinen. Pelin kehittäneet Jeff Tunnell ja Kevin Ryan eivät halunneet ottaa mitään oikopolkuja, joten The Incredible Machinen fysiikkamoottori mallintaa painovoiman ohella muun muassa ilmanpainetta ja muita esineiden käyttäytymiseen vaikuttavia voimia. Todella kunnioitettavana saavutuksena moottori ei myöskään käytä lainkaan satunnaislukugeneraattoreita, sillä kehitystiimi halusi, että kunnon tieteen tavoin myös pelin sisältämät kokeet ja haasteet olisivat toistettavissa kerrasta toiseen.
Mutta mitä pelissä oikein tehdään? No, ratkaistaan yksinkertaisia ongelmia monimutkaisesti! Tehtävän tavoitteena voi olla vaikka napsauttaa valokatkaisija päälle, mutta tarjolla olevat työkalut ovat trampoliineja, keilapalloja, hamsteripyöriä, tuulettimia ja kuminauhoja. Kaikilla lukuisilla vekottimilla on omat yksinkertaiset sääntönsä. Kun hamsterin koppia tönäisee, tämä alkaa juosta pyörässään ja tuottaa liike-energiaa, jonka voi sitten kuminauhalla siirtää vaikka liikuttamaan liukuhihnaa. Ja näin rakennetaan sitten monimutkainen viritelmä, joka lopuksi tuuppaa keilapallon alas hyllyltä ja pistää sen törmäämään valokatkaisijaan. Ongelma ratkaistu, enää noin 80 jäljellä!
Ei ole todennäköisesti mikään sattuma, että olin lapsena aivan huumassa The Incredible Machinesta ja myöhemmin päädyin ohjelmistokehittäjäksi, tai että ne jo mainitut telakan laivastoinsinöörit jäivät saman tien peliin koukkuun. Peli kuitenkin muuttaa hauskaksi ajanvietteeksi ja leikiksi sen loogisen ongelmanratkontaprosessin, jota tällaiset ammatit vaativat.
Onkin paljon kiintoisampaa noteerata, että peli ei iskenyt vain meidän kaltaisiimme turbonörtteihin, vaan myös suurempaan yleisöön. The Incredible Machine myi todella hyvin ja poiki itselleen useita jatko-osia, saman idean varaan rakennettuja sivupelejä ja jopa alkuperäisten kehittäjien suunnitteleman hengellisen perillisen, Constraption Makerin, joka julkaistiin Steamissa vuonna 2014 ja joka on niin ikään löytänyt itselleen suuren ja innokkaan faniyleisön.
Kuka olisikaan arvannut, että näin monen sisällä piilee pieni keksijä tai insinööri?
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
