On aika tyypillistä, että suosituista TV-sarjoista, elokuvista ja lelusarjoista tehdään myös peliversioita, vaihtelevin tuloksin. Lisenssipelit ovat hyvästä syystä todellinen kirosana pelien maailmassa ja muutamia vuosikymmeniä sitten tilanne oli vielä huonompi.
Mutta joskus homma menee myös toisinpäin, ja peliä ei tehdä suositusta lisenssistä, vaan peli suunnitellaan tarkoituksella aloittamaan suosittu lisenssi, jonka pohjalta voidaan sitten tehtailla piirrossarjaa ja leluja.
Näin sai alkunsa myös Earthworm Jim, 16-bittisen aikakauden kekseliäin ja sekopäisin tasohyppelypeli.
Earthworm Jim -projekti sai alkunsa, kun Teenage Mutant Ninja Turtles -leluilla hyvän tilin tehnyt firma ynnäili, että jos he kehittäisivät ikioman sankarinsa ja tekisivät tämän pohjalta leluja, tilit voisivat olla vielä suurempia, koska heidän ei tarvitsisi maksaa kenellekään lisenssimaksuja. Sonic the Hedgehog oli juuri osoittautunut suureksi hitiksi, joten firma päätti aloittaa hahmonsa rakentamisen videopelin muodossa.
Voittajaehdokas löytyi, kun taiteilija Doug TenNapel esitteli Shiny Entertainmentin pelinkehittäjille hahmotelmansa supersankarista, joka oli kastemato avaruuspuvussa. Dave Perryn ja muutaman muun veteraanikehittäjän studio lähti työstämään Earthworm Jim -peliä pienellä tiimillä, mutta suurella innolla.
Tuloksena oli lopulta todella persoonallinen tasohyppelypeli, jossa huumori näyttelee suunnatonta roolia. Juuri tämä rempseä ja todella osuva huumori oli se juttu, joka nosti Earthworm Jimin kilpailijoidensa ylitse, sillä vaikka moni muu saman sukupolven peli yritti myös ratsastaa huumorilla, vain harva niistä onnistui alkuunkaan, saati sitten pääsi Earthworm Jimin tasolle.
Suuri osa huumorista on kotoisin suoraan TenNapelin kynästä, sillä pienessä studiossa hänelle jäi vastuu piirtää ja suunnitella pelin hahmoja ja kenttiä, joskin myös muut Shinyn kehittäjät auttoivat tilanteen niin vaatiessa. Legendojen mukaan muutamat pelin parhaista kohtauksista syntyivät, kun joku yritti aamuyön pitkinä tunteina pahassa unipulassa puskea projektia eteenpäin ja veti epätoivoisen idean väsyneestä hihastaan.
Earthworm Jimin huumori iskee monista suunnista. Pelaajan tarkoituksena on pelastaa “prinsessa Kukaolikaan”, mikä jo ideana piikittelee sitä pelien perustotuutta, että pelihahmoille hyvin tärkeät pelastettavat ovat pelaajan perspektiivistä usein nimettömiä ja merkityksettömiä lavasteita. Toisen kentän pomona on kissa, joka osoittautui niin kieroksi ja pahaksi, että se onnistui valloittamaan Helvetin.
Useimmat Earthworm Jimiä pelanneet muistavat vähintään sen, että jo aivan pelin alkumetreillä laukaistaan lehmä kiertoradalle kotitekoisen katapultin avulla. Ei mitään suurempia tarkoitusperiä varten tai peliä edistämään, vaan koska se nyt vain sattui eteen.
Voisi helposti kuvitella, että tällainen sillisalaatti ei mitenkään toimisi tai muodostaisi mitään yhtenäistä kokonaisuutta, mikä on tavallaan totta. Earthworm Jim on hyvin kaukana yhtenäisestä kokonaisuudesta, mutta juuri se on jutun juju. Peli tuntuu samalla tavalla yllättävältä ja anarkistiselta kuin vaikka alkuperäinen Ren & Stimpy. Muistan itsekin ihastuneeni peliin aivan ensisilmäykseltä ja pelanneeni sitä hullun lailla.
Nykyperspektiivistä Earthworm Jim on edelleen positiivinen tapaus. Runsaat äkkikuolemat ja ajoittain kankeat kontrollit hieman vesittävät pelikokemusta, mutta toimivan tyhmä huumori ja jatkuvat yllätykset toimivat yhä mainiosti.
Lopulta myös lelusuunnittelijoiden suuri visio toteutui. Earthworm Jim sai kuin saikin sen piirrossarjansa ja lisenssitauhkansa, jotka tiettävästi myös olivat kohtalaisen suosittuja. Hyvän vastaanoton saaneelle pelille kehitettiin myös jatko-osia, joista yksi oli hyvä ja muut kauniisti sanottuna hieman vaisumpia tapauksia. Ei liene sattumaa, että Shiny kehitti näistä vain sen yhden.
Doug TenNapel pohtikin vuosia myöhemmin, että Earthworm Jimin huumoria ja tyyliä on hyvin vaikea jäljitellä, koska edes Shinyn tyypit eivät olisi osanneet kirjoittaa mitään ohjeita tai oppaita sen toistamiseen. Jotkut vitsit vain sopivat pelin tyyliin, toiset eivät, eivätkä ulkopuoliset kehittäjät onnistuneet ratkaisemaan salaisuutta.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Tämä peli retrosteltiin käyttäjä Poliisitapauksen pyynnöstä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.