Etsi
Pelin kanssa on oltava varovainen, sillä tunnit vierähtävät pelottavan nopeasti omaa kaupunkia huoltaessa.
Pelissä on yksi vuoden tiukoimmista musiikkiraidoista: rouheat funk-pläjäykset vetävät naaman väkisin virneeseen.
Lyöminen tuntuu parhaimmalta virtuaalitenniksen historiassa. Tekijätiimi on saanut tehtyä perus- ja erikoislyöntien välille tasapainon.
Omaperäinen ilme ja loistavat pomotaistelut eivät pelasta teknisesti keskinkertaista peliä.
Pelin suoranainen rumuus saa konsoliversion vaikuttamaan huolimattomasti tehdyltä.
Vanhana Track & Field -fanina huomaa nopeasti, että loistavan pelisarjan vakiinnuttamat yleisurheilupelien perusperiaatteet ovat tallella.
Vaikka Asterix at the Olympic Gamesissa on kevyellä juonella varustettu tarinatila, se jää paljon jälkeen Nintendon ja Segan hahmojen karkeloista.
Pelin kepeämielinen lähestymistapa ja huumori tarttuvat pelaajaan, vaikka mukana ei ole edes puhuttua dialogia.
Peli ei vakuuta läheskään yhtä paljon kuin vuosi sitten Xbox 360:llä.
Parhaimmillaan oiva esimerkki siitä, mihin uuden sukupolven tekniikalla pystytään.
Melko kevyttä tavaraa genren muihin edustajiin verrattuna.
Audiovisuaalisen näyttävyyden jääminen edellisosien tasolle unohtuu helposti pokémoneja kerätessä ja kouluttaessa.
Pelaajien pitäisi jäädä odottamaan sarjan seuraavaa kunnollista uudistusta ja antaa näin Nintendolle merkki tyytymättömyydestä.
