Etsi
PS2:n joutsenlaulu Japanista
Ohjaus on tarkkaa ja kaikin puolin tyydyttävää.
Harvoin pääsee pelaamaan peliä, joka näyttää näin vilpittömän hauskalta ja iloiselta.
Edge of Reality on antanut pelille erityisen pikantin loppusilauksen tekemällä siitä hyvin, hyvin huonon.
Onneksi pelissä on muutakin - pelin todellinen anti löytyy nimittäin verkkopelin puolelta!
Kyseessä onkin lopulta enemmän pulmanratkontapeli kuin rankka räiskintäkokemus. Mistä löytyy paras tulilinja omille pojille?
Ilman fiilistä ei ole myöskään kiinnostusta.
Trikooräimintä on yksinkertaisesti hiton hauskaa.
Fiilikset kuolevat lopullisesti, kun pelaaja tajuaa pelin kusettavan.
Pelin perusidea ei ole juuri muuttunut – ajetaan sikamaisen lujaa eri puolilla maailmaa, tuupitaan kilpailijoita pois radalta ja aiheutetaan siinä sivussa silmittömästi aineellisia vahinkoja.
Katamarin pyörittämisessä tärkeintä ei ole päämäärä, vaan itse matka.
Vaikka lehmipojilla kuinka on konit, kuudestilaukeavat ja kannukset, se ei vielä riitä.
Kamalasta kehyskertomuksesta huolimatta tummanpuhuva peli näyttää hyvältä.
