Avaruuden valloitus kiehtoo jälleen. Helppoa ja nopeaa pelattavaa etsiviä kiinnostanee Sword of the Stars, joka lupaa keskittyä olennaiseen ja tarjoaa päälle vielä vakaan moninpelin.
Ensimmäisenä Sword of the Starsiin tarttuessa huomio kiintyy graafiseen ilmeeseen. Värikäs sarjakuvagrafiikka suorastaan houkuttelee pelaamaan eri roduilla. Myös pelin aloitusvaihtoehdot ovat mittavat, kaikkea mahdollista voi säätää. Pelin voi myös aloittaa vaikka yksin moninpelinä, jolloin muut pelaajat voivat liittyä myöhemmin mukaan. Pelaaja voi myös antaa tekoälylle ylimalkaisen ohjeen imperiuminsa hallinnasta ja jättäytyä pois, ilman että muiden pelaajien peli siitä kärsii.
Pisteitä tyhjyydessä
Kun pääsee pelikartalle asti, on edessä uusi ihme. Avaruuskartta on oikeasti kolmiulotteinen, ja sitä voi pyörittää ja zoomailla vapaasti. Kun tästä ihmetyksestä on selvitty, on aika lähteä tutkimaan avaruutta. Tässä vaiheessa tuleekin käyttöliittymän ensimmäinen käpy vastaan. Luovalla pyörittelyllä saa kyllä jonkinlaisen käsityksen siitä, missä lähimmät tähdet ovat, mutta yksinkertainen etäisyysmittari olisi tarpeen. Näin pelaaja onkin tutustunut pelin suurimpaan kompastuskiveen. Pyrkiessään tekemään pelistä mahdollisimman jouhevan, kehittäjät ovat päättäneet antaa pelaajalle mahdollisimman vähän tietoa. Useamman kerran jää kaipaamaan jotain tiedonmurua, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla helposti saatavilla.
Taloutta ja tutkimusta
Talouden hoito on mahdollisimman helppoa. Kiinteitä kuluja ovat laivaston ja kehittyvien siirtokuntien ylläpito. Loppurahat voi investoida tutkimukseen tai jättää säästöön alusten rakentamista varten. Planeettoja ei tarvitse eikä voi viritellä. Helppoa ja nopeaa, mutta monille avaruusstrategioiden ystäville planeettojen mikromanagerointi on puolet peli-iloa. Tutkimus hoituu perinteisesti keksintö kerrallaan. Tutkimuspuu paljastuu vähitellen, ja sen sisältö muuttuu hieman pelistä toiseen. Idea on hieno, mutta jää hieman puolitiehen, koska muuttuvat keksinnöt ovat vähemmän tärkeitä ja perustekniikat ovat aina tutkittavissa.
Laivahautomo
Omien alusten suunnittelu on toteutettu pelissä melkein esimerkillisesti. Alukset koostuvat kolmesta osasta: komentosillasta, hyötykuormasta ja moottoreista. Hyötykuorma määrää onko alus esimerkiksi tankkeri vai siirtokunta-alus. Aluksia on myös kolmea kokoa, joka näkyy paitsi hinnassa myös mahdollisissa hyötykuormissa ja ennen kaikkea tykkitornien määrässä. Peli ehdottaa tehtyjen keksintöjen perusteella pätevää asevalikoimaa, mutta halutessaan pelaaja voi määrittää aseet joka torniin erikseen. Tässä vaiheessa olisikin kovin kivaa pystyä näkemään mikä ase nyt olikaan paras, mutta tämä tieto on jätetty tekniikkaruutuun, josta se kyllä on nähtävissä, kunhan viitsii klikata jokaista asetta erikseen.
Ja sitten lyömään
Ennemmin tai myöhemmin avaruudesta tupsahtaa satunnainen vierailija tai toinen pelaajarotu vastaan, ja silloin siirrytään reaaliaikaiseen taisteluun. Täällä tiedon panttaus pääsee huippuunsa. Vihollisaluksista ei ole tarjolla mitään tietoa, kaikki pitäisi päätellä aseanimaatioista ja räjähdyksistä. Pelialueen hallinta on hankalaa, mikä tekee taistelusta tuskaista. Vaikka tarjolla olisi paljon hyviä ideoita, kuten yksityiskohtainen tähtääminen, komentorajat ja täydennykset, alkaa miettiä josko koko homma kannattaisi jättää tietokoneen huoleksi. Ottaen huomioon, että avaruustaistelun pitäisi olla koko pelin sielu, ei tämä ole kovin mairittelevaa. Kun taistelu on ohi, tulee viimeinen niitti, kun peli jättää kertomatta mitään lopputuloksesta. Jos taistelua ei seuraa, ei saa mitään tietoja omien joukkojen suoriutumisesta. Tässä vaiheessa alun peli-innostus on jo vaihtunut lieväksi tyrmistyneisyydeksi. Harjoittelemalla avaruustaistelusta saisi varmaankin enemmän irti, mutta värikkään ulkoasun luoma innostus on ehtinyt kadota. Sword of the Starsin kohtalona on jäädä hyväksi yritykseksi.
Sword of the Starsin rodut
Pelin neljä rotua eroavat toisistaan lähinnä liikkumismuodoltaan. Galaksin kilvoittelijat ovat: Ihmiset – Perusjengiä, joiden alukset liikkuvat valmiita madonreikiä myöten. Näin lyhytkin matka voi vaatia aikamoisen kiertotien Hiver – Nämä ötökät eivät turhaan kiirehdi, vaan köröttelevät alivalonnopeudella paikasta toiseen. Toisaalta he voivat pystyttää tähtiportteja, joiden välillä alukset siirtyvät yhdessä kierroksessa. Ötökät lisääntyvät nopeasti ja harrastavat kestäviä aluksia. Tarka – Liskomiehet kaahailevat perinteisellä kieroutusajolla. Muutoin nämä rinnuksille käyvät häiriköt luottavat iskukykyisiin aluksiin. Liir – Mustekalat ovat rauhanomaisia tutkijoita. Sätkätyswarppimoottorit toimivat hitaammin tähtien lähistöllä, mutta toisaalta niiden käyttäminen taistelussa tarkoittaa, että Liirien alukset viittaavat kintaalla Newtonin mekaniikalle.
Vertailun vuoksi
Merkittävin viime aikojen avaruudenvalloituspeleistä on Galactic Civilizations II (PCpelaaja 07, 93 pistettä). Siihen verrattuna SotS on vain kalpea varjo. GC tarjoaa tekemistä liiankin kanssa, vaikka ei haluaisikaan kuluttaa aikaansa hienon 3D-alussuunnittelun parissa. Diplomatiaa, kauppaa ja siirtokuntien virittelyä voi harrastaa sydämensä kyllyydestä. GC:n varjopuolia SotSiin verrattuna ovat ehkä liiankin massiivinen skaala, sillä hetken hupia GC:stä ei saa millään. GC:n avaruustaistelut on myöskin abstrahoitu.
Alkuperäinen pistemäärä: 71/100