Sonic leikkii kuumaa ja kylmää
16-bittisen aikakauden maskotteihin kuuluva Sonic the Hedgehog ei ole viime aikoina ollut parhaimmillaan. Wii U:lle vuonna 2014 julkaistu Sonic Boom: Rise of Lyric ja 3DS:lle samana vuonna ilmestynyt Sonic Boom: Shattered Crystal saivat sapenkatkuisen negatiivisen vastaanoton sekä kriitikoilta että pelaavalta yleisöltä. Sarjan uusin osa Sonic Boom: Fire & Ice saapuu vuoden lykkäyksen jälkeen syysmarkkinoille selvässä tilanteessa: parannusta edeltäjiin on pakko tulla.
Juonikuvio on tuttu. Sonicin sankarijoukkio sotkeutuu jälleen katalan Eggmanin juoniin, jotka uhkaavat tällä kertaa maailman ilmastoa. Välianimaatioita on runsaasti, ja niihin on panostettu samaa osaamista kuin Sonic Boom -pelien rinnalla julkaistavaan samannimiseen animaatiosarjaan. Sonicin tutut toverit Tails, Knuckles, Amy ja Sticks ovat kaikki pelattavissa. Koko ryhmä on mallinnettu peliin kelvollisesti, ja heillä kaikilla on mukanaan omat persoonalliset erikoiskykynsä kenttien läpäisyyn ja Eggmanin robottikätyrien voittamiseen.
Sonic Boom: Fire & Ice jatkaa ystävysten seikkailuja varsin perinteisellä kaksiulotteisella otteella. Kentästä toiseen liikutaan kolmiulotteisen maailmankartan luoman sokkelon puitteissa, ja itse kentät ovat ulkonäöltään sopivan värikkäitä. Aika ajoin mieleen palaa muistoja Sega Mega Driven klassisten Sonic-pelien vauhdikkuudesta, varsinkin trooppisiin maisemiin sijoittuvissa kentissä, sillä matkalle ripotellut ja vauhtia antavat laukaisualustat sekä flipperikoneista anastetut ponnahduslaudat sinkauttavat pelihahmon eteenpäin hurjalla vauhdilla. Pian kuitenkin käy selväksi, ettei etenemiseen voi vaikuttaa näiden nopeiden pyrähdysten aikana, vaan on pakko odottaa niiden loppumista.
”Käy selväksi, ettei etenemiseen voi vaikuttaa näiden nopeiden pyrähdysten aikana, vaan on pakko odottaa niiden loppumista.”
Leijonanosa pelissä liikkumista on kuin onkin verkkaisempaa tasoloikkaa. Vaikka kentät on yleensä mahdollista läpäistä näppärästi yhtä tai kahta hahmoa käyttämällä, ainoastaan Sonicilla on mahdollisuus liikkua eteenpäin todella nopeasti. Paha vain, että vauhti on tällöinkin kätketty oman juoksunapin taakse, ja se samainen nappi on vihitty muilla hahmoilla erikoiskykyjen, kuten Amyn vasaran tai Tailsin laserpyssyn, käyttöön.
Pelin nimikkokykyjen eli jää- ja tulimoodin tuoma vaihtelu pelikenttiin on koettu varsin nopeasti. Olkanäppäimiä painamalla vaihtuva elementti mahdollistaa esimerkiksi nestemäisten vesikuutioiden jäädyttämisen ja sitä kautta niiden päällä kävelyn tai vastaavasti kiinteiden kuutioiden läpäisyn sulattamalla. Pian kuitenkin tuntuu, että jäätyneillä kuutioilla vain piilotellaan kerättäviä esineitä tai kulkureittejä, kun taas sulat vesimassat kutsuvat uppoamaan kohti vahingoittavia piikkejä.
Pelihahmon vaihtaminen on tehty helpoksi, sillä seikkailuun liittymisensä jälkeen jokainen hahmo on valittavissa 3DS:n alaruudun valikkoa napauttamalla. Tilanne kuitenkin muuttuu ikävästi tilanteessa, jossa käytössä pitäisi yhtäkkiä olla joku muu kuin aktiivinen hahmo. Hypyt jäävätkin yhtäkkiä vajaiksi, ja eri hahmojen erikoiskyvyillä avattavat reitit lipuvat ohi. Ainahan kenttiä voisi toki yrittää uudelleen ja tutkia samalla uusia reittejä kerättävien esineiden toivossa. On sääli, että vain vaihtelevalla menestyksellä suunnitellut pomovastukset jäävät kenttien tarjonnasta mieleen.
Sonic Boom -sarjaa riivanneista vakausongelmista ei ole nähtävästi päästy täysin eroon, sillä 3DS-pelille epätyypillisesti se kaatuili pariin otteeseen arviojakson aikana.
6/10
Sonicin uudet jäädyttämiseen tai sulattamiseen perustuvat kyvyt tuntuvat vain hidastavan menoa entisestään, vaikka käsijarru on jo päällä.
Markus Heino