Totuus on mustavalkoinen
Vuonna 1803 englantilainen purjelaiva Obra Dinn katosi jälkiä jättämättä merimatkansa aikana. Neljä vuotta myöhemmin alus lipui purjeet repaleina ja vailla minkäänlaisia elonmerkkejä Falmouthin satamaan. Mitä tapahtui aluksen 60 matkustajalle ja miehistönjäsenelle? Sen selvittäminen on sinun tehtäväsi.
Return of the Obra Dinn on valtavan tunnelmallinen ja haastava pulmapeli Lucas Popelta, joka muutama vuosi sitten murtautui indiemaailman huipulle Papers, Please -pelillään. Pope ei selvästi pelkää erikoisia aiheita, sillä tällä kertaa edessä on 1800-luvun vakuutustarkastajan rooli.
Kaikki Obra Dinnin kyydissä olleet ovat mystisen merimatkan aikana kuolleet jättäen jälkeensä vain luita ja karuja muistoja. Murha-sudokun hengessä pelaajan tavoitteena olisi kiertää ruumiilta toiselle ja epäselvien tietojensa varassa vastata jokaisen tuntemattoman kohdalla kahteen kysymykseen: kuka hän on ja miten hän kuoli.
Tässä on apuna hoksotinten ohella kaksi työkalua. Ensimmäinen on taskukello, jonka avulla voi matkustaa jokaisen poloisen viimeisiin elinsekunteihin kokemaan ne uudelleen. Ensin kuullaan pieni radionäytelmän pätkä kuolemaan johtaneista hetkistä, ja sitten ruudulle paukahtaa staattinen kuva kuolinhetkestä. Pelaaja saa vapaasti kuljeskella pysähtyneessä hetkessä tekemässä havaintojaan, joiden avulla pitäisi sitten tehdä tulkintoja.
Mukana kulkevasta opaskirjasta löytyy kaikkien matkalaisten nimet, nimettömät kuvat kaikista mukana olleista sekä oleellista tietoa laivan rakenteesta, merimiessanastosta ja miehistön rooleista.
Pelaajan löytäessä alukselta ruumiita kirjaan alkaa päivittyä muutakin tietoa, kuten nähtyjen kohtausten transkriptiot, jokaisen henkilön kohdalta lista kaikista tämän sisältäneistä kohtauksista ja niin edelleen.
Kaikki tieto tulee tarpeeseen, sillä kysymyksiin vastaaminen on miltei aina todella hankalaa. Kohtauksissa kuullaan ani harvoin suoraan osallisten nimiä, vaan tiedot pitää haalia kasaan muista kohtauksista päättelemällä. Joku esimerkiksi huikkaa ”Bobbya” hakemaan lääkärilaukun jossain aivan riippumattomassa kohtauksessa, minkä jälkeen voi huomata, että kohtauksen laidalla joku sivullinen on nostanut päätään aivan kuin olisi kuullut nimensä.
Sitten on aika plärätä listaa miehistön jäsenistä ja arvuutella, kenen lempinimi voisi olla Bobby. Ja ahaa, Bobbyhan on toisessa kohtauksessa avustamassa esiliinaan puettua herrasmiestä. Bobbyn työtehtävä on lääkärin apulainen, joten ehkä herrasmies on lääkäri – ja päättelyketju jatkuu.
Return of the Obra Dinnin pelaaminen on todella kiehtovaa salapoliisintyötä, koska peli oikeasti antaa pelaajalle kaiken tämän tarvitseman tiedon mutta ei alleviivaa sitä. Jos sattuu missaamaan jotain, voi koska tahansa palata takaisin aiemmin nähtyihin kohtauksiin uudelle kierrokselle uusien tietojensa kera.
Peli keräsi ennakkoon runsaasti huomiota todella retrohenkisellä ulkoasullaan. Mustavalkoinen grafiikka tuo peliin brutaalia tunnelmaa, jota erinomaisen onnistunut minimalistinen äänimaailma korostaa entisestään. Pelaaminen onkin henkisesti uuvuttavaa, koska jatkuvasti saa kuulla hyvin näyteltyjä ja usein sydäntä raastavia kohtauksia ihmisten viimeisistä hetkistä ja kuolemista.
Samalla pelaaminen on kuitenkin tyydyttävää, sillä kun saa henkilöllisyyksiä pääteltyä ja kohtaloita ratkaistua, tuntee tavallaan antavansa kuolleille rauhan. Teidän tarinanne on kerrottu, voitte levätä rauhassa. Ja sen tarinan kertominen on yksi vuoden parhaista pelikokemuksista.