Taidepeli vai interaktiivinen näytönsäästäjä?

Honeyslugin ja SCE Santa Monican uusin luomus, Hohokum, on sellainen peli, joka pakostikin haastaa käsityksen siitä, mikä oikeastaan on peli ja mikä ei. Kun aina on tottunut seikkailuissa suorittamaan asian x, on vaikea yhtäkkiä pelata huolehtimatta yhtään mistään. Taideseikkailussa ei ole pakollisia tehtäviä, ei pistetilastoa eikä aikarajaa – game overeista puhumattakaan.

Asetelma on hyvin yksinkertainen: ohjataan värikästä käärmettä, tutkitaan paikkoja ja nautitaan miljööstä. Maailmoja sekä erilaisia hahmoja on runsaasti, ja kaikki kentät ovat alusta asti niin sanotusti avoinna. Koska pelissä ei ole opetusosuutta, seikkailu etenee yrityksen ja erheen kautta. Paitsi että virheitä ei voi tehdä, joten ainoa etenemistapa on vain jatkaa matkaa.

Jos pelin pysäyttää, saa tietää, montako silmää on avannut ja montako on avaamatta. Jokaisesta maailmasta on myös mahdollista löytää toinen käärmemäinen olento. Vaikka edetäkseen eteenpäin ei ole pakollista suorittaa mitään, siitä huolimatta uuteen paikkaan mennessä iskee pieni pelko siitä, tuliko kaikki tehtävät tehtyä. Pelot ja ahdistukset kuitenkin katoavat hyvin nopeasti, kun Hohokumin rauhallinen musiikki ja värikkäät mutta harmoniset maailmat tuudittavat pelaajan seesteiseen transsiin.

Onnistumisen tunteesta ei juuri pääse nauttimaan, mikä latistaa pelitunnelmaa. Toisaalta fiilistä nostattavat hauskat ja välillä hieman häiriintyneet kentät. Mikäli taidepelit ja erilaisuus yhtään kiinnostavat, Hohokum on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

5/10
JulkaisijaSony
PeligenretSeikkailu, Taidepeli