Call of Duty: Black Ops Cold War -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Paluu menneisyyteen
Call of Duty: Black Ops Cold War vie pelaajat takaisin vanhoihin hyviin aikoihin. Maailma on jaettu siististi hyviin ja pahoihin lännen ja idän välillä, ydinsodan uhka häämöttää horisontissa, ja Ronald Reagan on vielä Yhdysvaltain presidentti. Maailmaa varjostaa kuitenkin jopa Reaganin presidenttiyttäkin suurempi uhka.
Tarinan keskiössä on Perseus, varjoissa toimiva hahmo, joka uhkaa keikauttaa geopolitiikan tasapainon ikävästi Yhdysvaltoja vastaan. Tuttuun Call of Duty -tyyliin hätiin hälytetään länsimaisen elämäntyylin pelastajat, jotka eivät kaihda keinoja toimissaan. Aiempien pelien tapaan tarina korostaa kovasti, että pahikset voi pysäyttää vain, jos on valmis rikkomaan sääntöjä sotarikoksiin saakka.
Kehittäjät Treyarch ja Raven Software yrittävät ilahduttavasti uusia ideoita Call of Duty: Black Ops Cold Warin kampanjassa. Vaikka kampanjatehtävät ovat pääosin suoraviivaista räiskintää ja elokuvista lainaavia toimintakohtauksia, mukana on myös melkoisia kierrepalloja.
Osassa tehtävistä hiippaillaan ja järjestellään tappoja Hitman-pelien tapaan kaappeihin sullottavia ruumiita myöten. Kelvollisesti toimivia hiiviskelymekanismeja käytetään onneksi säästeliäästi, sillä nykyisellään ne eivät kantaisi kokonaista peliä.
Kampanjan rakenne jakautuu tutun lineaarisesti eteneviin tehtäviin, joiden välillä kokoonnutaan turvataloon tuumimaan seuraavaa siirtoa ja valmistautumaan tuleviin koitoksiin. Turvatalossa tarjolla on myös valinnaista puuhaa. Tarinatehtävien rinnalla tiimi voi suorittaa sivutehtäviä, joiden oikeaoppinen läpäiseminen edellyttää todistusaineiston etsimistä ja sen tulkitsemista punaisten lankojen löytämiseksi.
Tutkimustyötä edellyttävät sivutehtävät kuulostavat paperilla hyvältä, mutta toteutus jää monen muun uuden idean tavoin raakileeksi. Tehtäviä on nimittäin kokonaiset kaksi kappaletta, ja niitä edeltävä pulmanratkaisu on vesitetty niin suoraviivaiseksi, että vakoojien koodin murtaa vaivatta.
Kampanjan uudistukset jäävät pinnallisiksi, mutta etenkin tarinan loppupuolelle mahtuu muutamia mieleenpainuvia hetkiä. Tarina on myös lyhyt, sillä sivutehtävineenkin sen läpäisee vaivatta parissa illassa. Vaikka peli tarjoaa kaksi varsin erilaista loppukohtausta, uudelleenpeluuarvoa tarinatilalle ei juuri jää. Kertakäyttöviihteenä sen pelaa kuitenkin mielellään läpi.
Kampanjan ohella Call of Duty: Black Ops Cold Warissa räiskitään tietenkin myös verkkopelissä. Mukana on yhteistyöräiskintää epäkuolleita vastaan paluun tekevässä Zombies-pelitilassa ja koko joukko kilpailullisempaa räiskintää tarjoavia pelimuotoja.
Zombies-pelimuoto ammentaa kampanjan lailla menneisyydestä. Julkaisussa mukana oleva Die Maschine -kartta on Call of Duty: World at Warista tutun alkuperäisen Nacht Der Untoten -zombikartan uusittu versio, joka toimii ensimmäisenä kappaleena Black Ops Cold Warin zombitarinaan. Aiemmista iteraatioista poiketen Zombies-pelitila on linkitetty tiiviimmin moninpeliin. Pelimuodot jakavat kokemusjärjestelmät toistensa kanssa, eli aseita ja niiden kustomointivaihtoehtoja avautuu kumpaakin pelatessa. Muutos vaikuttaa yhteistyötoiminnan lähtöasetelmiin, sillä zombimättöön voi itse valita haluamansa aloituskokoonpanon. Perinteiseen tapaan aseita kuitenkin voi ja pitää päivittää uusiin, tehokkaampiin vaihtoehtoihin tehtävän edetessä.
Zombies-pelitilan anti on uudistuksista huolimatta tuttua. Zombiräiskinnän ohella suoritetaan tehtäviä, jotka kuljettavat varsin lennokkaita käänteitä sisältävää juonta eteenpäin. Yhteistyöräiskintä on eittämättä hauskaa, mutta toisaalta tarjolla on julkaisun aikoihin vain yksi kartta, jonka anti voi tulla tutuksi nopeasti. Mukana on myös Dead Ops Arcade -tuplatikkuräiskinnän kolmas osa, joka on kuitenkin lähinnä sivujuonne varsinaisen zombikokemuksen rinnalla.
Monille Call of Dutyn varsinainen pihvi on verkkomoninpelissä. Kilpailullinen moninpeli onkin Black Ops Cold Warin kattavin ja pitkäikäisin osuus. Mukana ovat vanhat tutut pelimuodot tappomatseista Dominationiin ja Kill Confirmediin, mutta sekaan mahtuu myös muutama isompi uutuus.
Keskeisimmät uudet pelimuodot ovat VIP Escort, Combined Arms ja Fireteam: Dirty Bomb. VIP Escortissa saatetaan vuorotellen kohdehenkilöä pakopaikalle lyhyistä eristä koostuvissa otteluissa. Combined Armsissa taas taistellaan 24 pelaajan voimin isommilla kartoilla tankkien ja muiden ajoneuvojen kanssa. Nelihenkisissä tiimeissä pelattava 40 hengen Fireteam: Dirty Bomb on tavallaan mukaelma Warzonen Plunder-pelitilasta. Tarjonta on siis varsin kattava, ja kaikki pelimuodot ovat sinänsä varsin toimivia vaihtoehtoja. Call of Duty on kuitenkin parhaimmillaan perinteisemmissä tiimipohjaisissa pelitiloissa. Moninpelin tempo on Modern Warfarea nopeampi.
Vauhti ei itsessään ole ongelma, mutta Black Ops Cold War tuntuu lähinnä vanhalta Call of Dutylta uusilla kartoilla höystettynä. Pelituntuma on hyvä, mutta suurin osa uudistuksista painottuu toiminnan ulkopuolelle.
Hahmon muokkausta on taas uudistettu, mikä tuntuu olevan jokavuotinen Call of Duty -perinne. Hahmolle voi valita aseistuksen ja kolmen edun ohella yhden villikorttiominaisuuden ja Modern Warfaresta tutun Field Upgrade -erikoisvarusteen. Ilmaiskuja ja muita etuja tarjoavan pisteputkijärjestelmän uudistukset ovat toimivia. Kerätyt pisteet säilyvät myös kuoleman jälkeen, mikä kannustaa enemmän riskinottoon ja liikkuvampaan pelityyliin. Ilmaiskujen ja muiden tuhokoneiden käyttöä hillitään aikaan perustuvilla rajoituksilla, mutta ne ovat silti jatkuvasti läsnä taistelukentällä.
Pelitilojen määrästä huolimatta Call of Duty: Black Ops Cold Warissa on aiempaa vähemmän sisältöä. Moninpelikarttoja on kymmenkunta, joista osa on saatavilla vain isommissa pelimuodoissa. Pelin lisäsisältö on toki maksutonta niin moninpelikarttojen kun Zombies-täydennystenkin osalta, mutta en ole ihan varma, riittääkö melko heppoinen sisältö kannattelemaan peliä sisältöpäivityksiin saakka.
Call of Duty: Modern Warfaren jälkeen Black Ops Cold War on hienoinen pettymys. Yksinpelikampanjassa on kiinnostavia elementtejä, mutta toteutus jää pääosin puolivillaiseksi. Zombies on viihdyttävää yhteistyötoimintaa, mutta sisältöä on niukasti. Sinänsä hyvä moninpelikin tuntuu askeleelta taaksepäin. Kaikesta huolimatta Call of Duty: Black Ops Cold War tarjoaa toimintaa, jollaista vain Call of Duty tarjoaa. Tänä vuonna se ei ole parhaimmillaan mutta siitäkin huolimatta ihan hyvää.