Pelataanpa heti alkuun kortit avoimesti pöydälle. Vaikka retrosteluissa hassuttelemme usein vakavillakin asioilla, koulukiusaamisessa ei ole mitään hauskaa. Se on aina väärin ja voi jättää uhrilleen helposti elinikäiset henkiset (ja joskus fyysiset) arvet. Vaikka useilla kiusaajilla onkin omat traumansa ja syynsä sille, miksi he vuorostaan kiusaavat muita, se ei tee kiusaamisesta yhtään hyväksyttävämpää tai ymmärrettävämpää.
Tämä ajatus on hyvä pitää mielessä kun lähdemme puhumaan Rockstar Gamesin vuonna 2006 julkaisemasta Bully-pelistä. Bully tietenkin tarkoittaa ”kiusaajaa”, tässä tapauksessa ”koulukiusaajaa” ja jos koulukiusaaminen on puuhana perseestä, niin samasta rööristä on myös myyntilukujen tavoittelu aiheen avulla.
Rockstar Games ei ole koskaan karttanut kohua tai paheksuntaa, sillä firma tietää hyvin sen yhden surullisen totuuden paikkansapitävyyden: kohu myy. Jos joku jenkkipoliitikko päättää, että Grand Theft Auto: Vice City onkin oikeasti seksisimulaattori ja pakottaa kaupat vetämään pelin myynnistä, Rockstarin omistajat nauravat taatusti koko matkan pankkiin ja takaisin, koska kohun saattelemana pelin ”sensuroimaton” alkuperäisversio myy taatusti aivan järkyttävän suuria määriä.
Tämä on oleellista taustatietoa, sillä minun mielessäni ei ole tippaakaan epäilystä siitä, etteikö Rockstar olisi tiennyt tasan tarkkaan, mitä se teki Bully-pelin ennakkomainonnallaan. Nimen ohella kaikki pelistä ennakkoon julkaistu kuvamateriaali antoi potentiaalisille ostajille kuvan pelistä, joka oli todellinen koulukiusaussimulaatio. Tässä kuvassa päähenkilö pieksee pienempää koulukaveriaan. Tässä hän antaa pesua vessanpöntössä stereotyyppiselle nörtille.
Tästähän seurasi tietenkin kohua ja todennäköisesti myös runsaasti ennakkovarauksia, joten kun peli sitten ilmestyi, firman markkinointiosasto saattoi itsetyytyväinen hymy kasvoillaan todeta, että hah, siinäs näette! Ei pelissä ole pakko kiusata ketään, ellei halua! Tietenkin samalla toivoen, että kukaan ei muista, että firma halusi antaa tasan tarkkaan sen kuvan, ettei pelissä paljon muuta tehtäisikään. On suoraan sanoen paskahousuista touhua yrittää tietoisesti ratsastaa kohun ja arveluttavan imagon avulla suuriin tuloihin ja sitten yrittää pestä kasvonsa leikkimällä, ettei mitään kohun aihetta ollutkaan. Peli kuuluukin mielestäni pelaamisen häpeälistalle puhtaasti markkinointiosaston perseilyn johdosta.
Mutta entä itse peli? Bully on avoimen maailman toimintaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa kaikista muista alueen kouluista pihalle potkittua ongelmanuorta. Hänen äitinsä ja isäpuolensa haluavat viettää vuoden mittaisen häämatkan, joten he dumppaavat Jimmyn tiukkapipoisten opettajien pyörittämään sisäoppilaitokseen ja nostavat kytkintä.
Pelaajan tehtäväksi jää sitten navigoida tietään läpi kouluvuoden. Rakenteeltaan peli on hyvin samanlainen kuin vaikka GTA III -trilogia, mitä nyt paljon pienemmällä pelialueella. Bullworthin koulun ohella tutkittavana on laitosta ympäröivä pieni kaupunki. Oppitunneilla käymisen ohella pelaajaa odottaa pino erilaisia tehtäviä, jotka ovat jälleen puhdasta GTA:ta, mutta nyt kouluympäristössä. Välillä saatetaan kiusaajien kohteena olevaa nörttiä kirjastosta kotiin, välillä taas ammuskellaan urheilukentällä harjoittelevia futaajia ritsalla. Mitä enemmän sikailee, sitä enemmän poliisien virkaa hoitavat valvojat haluavat päästä Jimmyyn käsiksi ja niin edelleen. Tuttua kamaa.
Lue myös: Huhu: Iso BioShock-paljastus saattaa olla tulossa kesän aikana
Projektissa on kyllä ollut ideaa ja suuria suunnitelmia. Kun puitteita on pienennetty, mukaan on yritetty tunkea enemmän interaktiota esimerkiksi koulun oppilaiden klikkien muodossa. Kaikki oppilaat kuuluvat johonkin porukkaan, joilla kaikilla on omat alueensa ja tehtäväketjunsa. Ideana on, että kun kaveeraa yhden porukan kanssa ja auttaa vaikka nörttejä puolustamaan itseään urheilijoilta, syventää välejään yhteen porukkaan mutta samalla heikentää niitä muihin.
Ihan hauska ja kehityskelpoinen idea, joka ei kuitenkaan johda oikein mihinkään. Koulun oppilaiden tekoäly on sen verran alkeellinen ja koulu sen verran pelimäinen paikka, ettei maineella ole oikeastaan mitään väliä. Kun näyttää nokkaansa koulun pihalla, kimppuun käy joka tapauksessa puoli tusinaa oppilasta samalla kun alueella vaeltelevat 40 muuta huutavat tauotta omia kommenttejaan silmukalla. Samaten oppitunneilla käyminen on lopulta aika pliisua puuhaa. Kullakin oppiaineella on oma minipelinsä, jota pitää toistaa aina hieman vaikeampana versiona jokaisen viiden oppitunnin aikana. Jos onnistuu, saa palkinnoksi jotain pientä. Jos epäonnistuu, joutuu yrittämään uudelleen seuraavana päivänä.
Haluan korostaa, että kyseessä ei ole mitenkään luokaton peli, vaan Bully on sisällöltään ihan asiallinen GTA-kopio, joka asettaa pelaajan hyvin erilaiseen kontekstiin kuin muut Rockstarin pelit. Harmitus tuleekin siitä, että kehitystiimillä ei ole riittänyt näkemystä tai resursseja ottaa tästä uniikista ympäristöstä ja aihealueesta oikein mitään irti.
Ongelmat eivät lopu tähän, sillä Bully on myös sisällöltään ja käsikirjoitukseltaan niin 2000-luvun alun Rockstaria että oksat pois. Tämä ei siis ole hyvä juttu. Hauserin veljeksillä on aina ollut hieman kyseenalainen maine, mielestäni ihan ansaitusti – ainakin aluksi. Hieman South Parkin tyyliin myös Rockstarin pelit yrittävät usein peilata hankalia tai kipeitä asioita satiirin ja huumorin kautta, mutta niin kömpelösti ja huonolla maulla, että tulosta ei voi kuin kauhistella. Kaksikon kunniaksi on todettava, että he ovat vuosien varrella saaneet vyönsä alle lisää vuosia ja kokemusta, mikä on tasoittanut pahimpia töyssyjä ja antanut heille enemmän rahkeita kertoa haluamiaan tarinoita. Esimerkiksi Red Dead Redemption 2 on oikeasti todella hyvä tarina!
Lue myös: Cyberpunk 2077:n jatko-osa laajenee Night Citystä myös toiseen kaupunkiin
Ero vuoden 2006 Rockstariin on kuitenkin valtava. Pelin hahmot tykittävät kuin verbaalisen MG-42:n piipusta niin jäätävän kehnoa huumoria ja olevinaan diippiä shittiä länsimaisten nuorten rappiotilasta, että jos en olisi ollut jo valmiiksi kalju, olisin todennäköisesti menettänyt hiukseni puhtaasta myötähäpeästä. Haluatteko esimerkin? Oletteko varmoja? Pitäkää kiinni hiuksistanne!
Jimmy: hei tyyppi, mikä sua oikein vaivaa?
Gary: no, ensisjaisesti ADD. Mutta myös elämä, vanhempani, tämä koulu ja koko länsimainen sivilisaatio, mutta ei sen enempää minusta.
Kuten meillä oli aikanaan tapana sanoa: niin viiltävää, että telot vielä sormesi.
Bully on yksi Rockstarin lainausmerkeissä unohdetuista peleistä. Aikanaan koko maailmaa puhuttanutta ja yli 1,5 miljoonaa kopiota myynyttä peliä ei tietenkään voi kirjaimellisesti kutsua unohdetuksi tai flopiksi, mutta ei se myöskään ole saanut sittemmin samanlaista huomiota kuin vaikka Grand Theft Auto III -pelit. Alkuperäisen PlayStation 2 -version perässä seurasi PC-käännös, joka oli jo aikanaan teknisesti ongelmallinen tapaus ja nykyään miltei pelikelvoton ilman fanien tekemiä päivityksiä. Paria vuotta myöhemmin julkaistiin uusintaversio Xbox 360:lle, mutta siihen se sitten jäikin.
Kaavailtu jatko-osa haudattiin vähin äänin, eikä mitään uusintaversioita tai nopeita käännöksiä kokoelmia varten ole tiettävästi edes kaavailtu. Mikä sitten lie syynä? Voimme vain arvailla.
Henkilökohtaisesti en ole tapahtuneesta kovin pahoillani, sillä Bully ei ollut – eikä ole – kovin kummoinen peli. Se on yksinkertainen ja rajoittunut avoimen maailman toimintapeli, eikä vastaavista teoksista ole koskaan ollut huutavaa pulaa. Nykyään se kannattaa muistaa kohun ja arveluttavien markkinointikampanjoiden ohella lähinnä Shawn Leen säveltämästä soundtrackista, joka on todella persoonallinen ja veikeä.
Harmi, että muu peli ei päässyt lähellekään samaa tasoa.
Miikka Lehtonen