Tekijä: Criterion Games
Julkaisija: Electronic Arts
Laitteet: PS2, Xbox
Julkaisu: 2004
Criterion Games oli pitkään lupaava, mutta kuitenkin hieman taustalle jäänyt pelinkehittäjä. Siinä missä esimerkiksi Trickstyle sai kyllä jonkin verran palstatilaa, eikä Airbladekaan hullumpi ollut, oli firman ensimmäinen todellinen osuma kuitenkin Burnout, kiivas ajopeli, jossa keskityttiin erityisesti näyttäviin kolareihin ja henkeä salpaavaan kilpa-ajoon.
Usvaa putkeen
Burnoutin kovan menestyksen myötä Criterionin suunta on ollut selvä. Lisää samaa hieman maustettuna. Ensimmäinen Burnout oli loistava kaahailupeli. Kakkososa, Point of Impact, maustoi samaa keittoa tujummin ja kansa hurrasi, mutta vasta kolmannessa osassa Burnout-sarja saavutti huippunsa.
Takedown-lisänimeä kantava kolmas osa opetteli pari uutta temppua, jotka toivat tujun, mutta toimivan säväyksen Burnout-soppaan. Peli käytti erinomaisesti Motion Blur -efektiä, joka sumentaa ympäristöä vauhdin kasvaessa suureksi. Sumennukset kaventavat näkökenttää ja luovat peliin rutkasti lisää vauhdin tunnetta. Burnout 3:n nopeimmat autot kiisivätkin eteenpäin ihan uskomattomalla vauhdilla, eritoten kun buustinapin painoi pohjaan. Kova väitteeni on, ettei juuri tätä nopeampaa videopeliä oltu ennen tätä nähty missään.
Toinen loistava uudistus sarjaan oli Takedown-systeemi. Kilpailevia autoja tökkimällä ne sai suistettua pois radalta, jolloin etumatkaa sai kasvatettua parilla sekunnilla. Tekoäly kävi myös päälle aggressiivisesti ja yritti aktiivisesti tökkiä pelaajan pois radalta. Moninpeliin Takedown toi myös oman lisämausteensa, sillä kaverin tökkääminen pois radalta oli erittäin tyydyttävää.
Burnoutin tyyliin kilpaa ajettiin ruuhkaisen liikenteen seassa. Toisin sanoen siis Burnout 3 oli yhdistelmä maailman nopeimpia videopeliautoja ja ruuhkaisia katuja. Kun tähän vielä lisätään Takedownit, on helppo arvata Burnout 3:n olleen täyttä kaaosta. Sen loistava pelattavuus kuitenkin nosti pelin perushauskasta kolaririehasta vakavasti otettavaksi ajopeliksi, joka on samalla täysin hulvaton ja hengenvaarallinen.
Täysi kontrolli
Criterionilla oli siis homma hanskassa, ja niinpä Burnout keräsikin huippuarvosanoja. Varsinainen ajaminen oli aina erittäin tyydyttävää. Boost-nappulaan hipaisu sai auton täysin käsittämättömiin nopeuksiin, mistä huolimatta pelaajalla oli homma koko ajan täysin hanskassa. Taitavimmat Burnout-virtuoosit ajoivat tuhatta ja sataa väistellen silti täydellisesti kaikkia vastaantulevia autoja ja esteitä. Tämä onkin sarjan suurin saavutus. Kova vauhti on vielä toteutettavissa, mutta se, että auto on koko ajan täydellisesti kontrollissa, vauhdista huolimatta, on huikea saavutus.
Kolari seinän tai toisen auton kanssa näytetään Burnoutissa upean elokuvamaisesti eri kuvakulmasta. Burnout 3:ssa autot rikkoutuivat nätisti, mutta pelkän silmäkarkin lisäksi pelaaja pystyi vielä muuttamaan kevyesti autonsa suuntaa. Tällä tavoin omalla kolaroidulla kaaralla saattoi vielä pystyä nappaamaan takaa singahtavan kilpatoverin mukaan samaan kolarisumaan. Näiden kolaroitujen autojen väisteleminen olikin parhaimmillaan melkoista taiteilua. Onnistuessa riemun määrä nousi kattoon, kun taas osuma hajonneeseen autoon tarkoitti useiden kallisarvoisten sekuntien menetystä.
Burnout 3 palkitsi pelaajaansa jatkuvalla syötöllä. Uusia autoja kerääntyi talliin hyvällä vauhdilla, mikä rohkaisi jatkamaan aina siihen seuraavaan kisaan. Kisoissa eteneminen oli suhteellisen helppoa, sillä jo kolmannesta sijasta pääsi jatkamaan seuraavaan osakilpailuun. Voittaminen vaati useita yrityksiä, mutta kolmanneksi pääsi lähes kisassa kuin kisassa melko kivuttomasti. Niinpä Burnout 3:a jaksoi pelata tunteja putkeen, kun siinä ei juurikaan jäänyt jumiin, vaan etenemään pääsi aina.
Sukupolvensa mittapaalu
Ennen ensimmäisen Burnoutin julkaisua epäiltiin vahvasti, että arcade-ajopeli ilman lisensoituja autoja ei pystyisi pärjäämään markkinoilla. Burnoutin saavuttua OutRunin ja Sega Rallyn ajat olivat kuitenkin jo takanapäin eikä Ridge Racer V onnistunut säväyttämään pelaajia sarjan edellisen osan lailla. Burnout tuli siis juuri sopivaan aikaan markkinoille. Criterion onnistui loistavasti tuomaan sarjan seuraaviin jatko-osiin juuri sopivasti lisämausteita. Erinomaisen kolmannen osan jäljiltä ei tosin enää jäänyt paljoa parannettavaa, ja niinpä seuraava Burnout, Revenge-lisänimeä kantanut nelososa, oli vain lisää sitä samaa. Peli keräsi hyviä arvosanoja, mutta ei onnistunut enää aiheuttamaan myrskyä kolmannen osan tavoin.
Burnout 3: Takedown jäi pelaajien mieliin yhtenä kaikkien aikojen nopeimmista ja parhaimmista ajopeleistä. Jos vauhtia halajaa, kannattanee suoria lähimpään käytettyjen pelien kauppaan ja napata peli sieltä mukaansa. Vuonna 2004 ilmestynyt ajopeli ei ole vielä tähän päivään mennessä vanhentunut juuri tippaakaan.