Etsi
Football Manager 2013 on yhä ehtaa Football Manageria. Se on selvästi markkinoiden paras, realistisin ja addiktiivisin vaihtoehto futiksen taktisesta puolesta kiinnostuneille.
Huipputuotetun megasarjan uusi osa uskaltaa kokeilla yksinpelissään uutta ja laajentaa laadukasta moninpelitarjontaansa entisestään, muttei silti mullista lajityyppiään.
Valtava ja teoriassa ilmainen scifisota antaa paljon pelaajalle, joka on valmis tekemään jotain itsensä ja joukkueensa eteen. Siihen on pakko panostaa paljon aikaa ja käytännössä myös jonkin verran rahaa.
Lego-pelien mammuttitaudin hinta maksetaan tökkivänä tekniikkana, mutta näin kattavasta Keski-Maan kierroksesta sen voi jo maksaakin.
Blizzardilla tiedetään, mitä ollaan tekemässä.
FIFA 13 on parhaimmillaan ihmisiä vastaan moninpelattuna niin samalla sohvalla kuin netissäkin. Sen parissa maajoukkuetaukojen aikanakin voi nauttia laadukkaasta futiksesta.
Bad Piggies on ihana, mielikuvituksellisuudesta palkitseva leikkikaluinsinöörin puuhanurkka.
Minun ensimmäiset kymmenen pelituntiani kuluivat todella iloisissa merkeissä ihastellessani sitä, miten rakkaudella peliä on selvästi suunniteltu.
Pelin tarina omaa psykologista syvyyttä, pitää otteessaan ja tarjoaa ajateltavaa dekkarimaisista aivopähkinöistä kiinnostuneille.
Hyvän simulaation tuntomerkki on se, ettei se ole enää hauskaa. Tai oikeammin pitäisi sanoa, ettei se tunnu leikiltä. Tämä pätee War of the Rosesiin.
Kun normaalisti rooliseikkailuissa ihmiset ovat pahojen örkkien vainoamia, Of Orcs and Menin maailmassa vallanjanoinen ihmiskeisari on lähtenyt julmalle sotaretkelle viattomia viherihoja vastaan orjuuttaen tai tuhoten suurimman osan koko rodusta.
Assassin’s Creedin pelaaminen ei ole koskaan tuntunut näin tyydyttävältä.
Pelattavuus ei peity räjähtävään pintaremonttiin, sillä XCOM uudistaa yksityiskohtia pysyen uskollisena esikuvansa hengelle. Konsoleilla ei tämän tason strategiaa ole nähty koskaan.
