Tekijä: Studio Liverpool
Julkaisija: Sony
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation Vita
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: Ei
Verkossa: 2–8
Wipeoutilla on pitkät juuret PlayStationin historiassa ja katu-uskottavuudessa jo Sonyn ensimmäisestä konsolista lähtien. Nopeatempoisen musiikin rytmejä myötäilevä ja painovoiman lakeja uhmakkaasti kumoava kaahailu vakuutti pelikansan siitä, että pelaamisen tulevaisuus on tässä ja nyt. Sarjasta vastaava Studio Liverpool pamautti futuristiset ilma-alukset jälleen parrasvaloihin PlayStation 3:n erinomaisella ja teknisesti pätevällä Wipeout HD:llä, joka siinä samalla valoi uskoa laadukkaiden latauspelien tulevaisuuteen.
Nyt kilparadalle kiitää sarjan Vita-debyytti, joka kulkee pitkälti samoilla teknisesti pätevillä linjoilla. Wipeout 2048 on taskukonsolipeliksi näyttävän näköinen vauhtihirmu, joka noudattaa sarjan perinteitä tutulla koukuttavuudellaan. Asenteellinen tunnelma ei silti onnistu täysin vetämään vertoja sarjan sulavimmille osille, sillä Wipeout 2048 yskähtelee uuden konsolin julkaisupelien lastentaudeissa.
Wipeout 2048 on esiosa, mikä kilpa-ajoon keskittyvässä sarjassa kieltämättä kuulostaa toissijaiselta. Ajassa taaksepäin siirtymisellä on silti huomattava vaikutus ratojen ja alusten ulkoasuun, sillä Vita-debyytti kattaa historian kolme ensimmäistä Wipeout-kilpakautta. Painopiste on aseistetussa kilpa-ajossa ja aika-ajossa, mikä on Wipeout HD:n Fury-lisäyksen jälkeen erittäin tervetullut suuntaus. Combat-yhteenotoilla on oma pieni roolinsa kisakalenterissa, mutta toisten alusten räiskiminen ison pistetilin toivossa ei vedä vertoja vauhdikkaalle kiitämiselle.
Uusi ilme, uudet haasteet
Sarjalle ominaiset, futuristisesti virtaviivaistetut visuaaliset piirteet eivät ole vielä läsnä vuoden 2048 kilparadoilla. Kulisseina toimivat erittäin näyttävät ja nykyaikaiset kaupunkimaisemat, joita ihastellessa Vitan graafinen teho ei jää kenellekään epäselväksi. Kausien edetessä maisemat hivuttautuvat lähemmäs tutumpaa Wipeout-tyyliä, mistä syntyy jännä kontrastiero uuden ja vanhan välille. Pelilliseltä kantilta katsottuna ote ei ole aivan niin onnistunut kuin toivoisi, sillä se häivyttää sarjan yksinkertaistettua viehkeyttä.
Asfalttiteillä, pilvenpiirtäjien seinillä, silloilla ja jopa nurmikoilla liitäessä graafisia yksityiskohtia on jo sen verran, että silmissä vilisevien ratojen hahmottaminen käy toisinaan jopa arvuutteluksi. Jos ympärillä vilisee enemmän ohjuksia, plasmasäteitä tai muita tuhotuikkuja, meno voi yltyä jopa kaoottiseksi. Ruudunpäivitys ylipäänsäkin on Wipeout HD:n erittäin sulavaa kokonaisuutta matalampi. Siitä huolimatta peli pyörii tasaisesti ja näyttää hämmentävän kauniilta, mutta se viimeinen loppusilaus puuttuu.
Selkeyden lisäksi 2048:ssa on tehty uhrauksia myös ilma-alusten ohjauksessa. Wipeout HD:n jälkeen menon odottaisi olevan yhtä millintarkkaa myös Vitalla, mutta tekniset rajoitukset luonnollisesti heijastuvat myös ohjauksen tuntumaan ja tarkkuuteen. Ilmajarrujen opetteleminen on elintärkeää radalla pysymisen kannalta, mutta niidenkin makuun päästyä leijuvalla kilpurilla kääntyessä saa aina olla valppaana kuin partiolainen. Vaikka mukana onkin sekä vauhtiin, taisteluun että ohjattavuuteen keskittyviä ajokkeja, tuntuu alus ajoittain kääntyvän joko turhan innokkaasti tai turhan laiskasti. Esimerkiksi useista kaiteettomista osuuksista koostuva Sol-rata vaatii huomattavasti tarkkuutta ja huolellisuutta.
Vaikka Wipeout 2048:n tuntuma onkin hiomattomampi kuin PS3-edeltäjässään, ei peli missään nimessä ole pelikelvoton, kunhan ei turvaudu mukaan ympättyyn kallisteluohjaukseen. Luojan kiitos konsolin kallistelu on täysin vapaaehtoista, sillä konsolia kääntelemällä ei todellakaan rikota kierrosennätyksiä. Sen mukanaolo tuntuukin lähinnä huonolta vitsiltä. Analogitatilla tai ristiohjaimella homma luistaa arvatenkin parhaiten, eikä hyödyllisten niksien oppimiseen joudu kuluttamaan liikaa vaivannäköä.
Kohti tulevaisuutta
Parhaimmillaan kilpaileminen kiivaan rytmikkään musiikin kera on erittäin nautinnollista ja synnyttää sellaisia adrenaliiniryöppyjä, ettei innostus lopu aivan heti. Kehittäjät ovat parhaansa mukaan paikkailleet tarkkuusongelmia muun muassa ratasuunnittelulla. Tiet ovat totuttua leveämmät, mikä kompensoi paljon kovimmassakin vauhdin huumassa.
Samalla leveät radat mahdollistavat erilaista taktikointia, sillä sekä ase- että vauhtipaneeleiden hyödyntäminen vaatii pelaajalta entistä enemmän pelisilmää. Pelaajalle annetaan mahdollisuus pelata entistä enemmän omalla pelityylillään, sillä hyökkäävät aseet löytyvät keltaisten ja puolustavat vihreiden paneelien takaa. Tiet myös haarautuvat luonnollisen oloisesti eri reitteihin, toisinaan hyvinkin innokkaasti. Nopeimpia oikoreittejä on tasapainotettu haastavilla mutkilla tai kapeilla sisäänkäynneillä, joten arpapeliin ei kannata ryhtyä kuin hyvillä kertoimilla.
Pelattavaa riittää sangen mukavasti. Yksin- ja moninpelikaudet sisältävät yhden, kolmen ja kymmenen kierroksen mittaisia kisoja, Combat-haasteita sekä aika-ajohaasteita, joissa aikojen hiomiseen kuluu mukavasti pelitunteja. Myös tutut Zone-kisat, joissa päristellään mahdollisimman pitkälle yhä nopeammin ja nopeammin, ovat mukavan selkeitä ja tuovat mieleen hieman perinteisemmän Wipeoutin. Mahtuupa pelin kartalle myös salaisia kisoja, joista saa auki tulevaisuuden alusten prototyyppejä. Pelattavaa siis riittää monenlaisia pelisessioita ja aikatauluja varten, joskaan kisoja edeltävät ja lähemmäs minuuttia lähentelevät lataustauot eivät ole järin käteviä vaikkapa bussimatkalla pelatessa.
Vaikka 2048 ottaa takapakkia sarjan parhaista osista, se on silti nautittava ja sangen näyttävä lisä Vitan julkaisupelien joukkoon. Ottaen huomioon, kuinka paljon pelit yleensä kehittyvät konsolin elinkaaren edetessä, Wipeout 2048 antaa yhdessä Unchartedin kanssa hyvinkin valoisan kuvan Vitan tulevaisuudesta.