Etsi
Viime vuoden peli näyttää yhtäkkiä kummalliselta räpellykseltä, josta selkeästi puuttuu jotain.
Perinteisessä saman ruudun kaksinpelissä aika tuntui kiitävän yhtä railakkaasti kuin parhaimmissa Tekken 3 -sessioissa aikoinaan.
Maapallon väestön joukkomurhaaminen on karmivaa, mutta samalla mielenkiintoista, eikä missään nimessä helppoa.
Sellainen on Steamin mahti, että sen etusivulle pääsy nostaa epäkaupallisimmankin indietuotannon parrasvaloihin.
En muista, milloin olisin kironnut pelin parissa näin voimakkaasti.
Saksalaisen SideQuest Studiosin Rainbow Moon on erilaisten roolipelityylien vaikutteista ammentava, taktisten taisteluiden ympärille keskittyvä potpuri.
Kaikki kulminoituu eeppiseen lopputaisteluun avaruudessa, jossa puoli ja ohjattava hahmo vaihtuvat huikeaan tahtiin ennen viimeistä taistoa.
Dust: An Elysian Tail on käytännössä Dean Dodrill -nimisen suunnittelijan tyystin yksin tekemä peli.
Perusidealtaan Amazing Alex muistuttaa 1990-luvun klassikkoa, pulmapeli The Incredible Machinea.
Lopputulos on laskelmoivasta toteutuksesta huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen pääsyy siihen, että New Super Mario Bros. 2:n selkeimmät kohderyhmät ovat uudet pelaajat sekä kovan luokan Mario-fanit.
Pelin ei tarvitse olla Grand Theft Auton tappaja ollakseen viihdyttävä.
Sound Shapes on Jonathan Makin ja Shaw-Han Liemin suunnittelema – niin, mikä? Tasoloikkapeli? Yksinkertainen musiikinteko-ohjelma?
Nykyaikaiset zombitarinat eivät enää kerro niinkään aivottomasta epäkuolleiden lahtaamisesta. Tapahtumien keskelle heitetään tavallisia ihmisiä, jotka pyrkivät selviytymään epätavallisissa olosuhteissa.
