Ruotsalainen Avalanche Studios teki jutun, johon moni pelistudio ei ole pystynyt ja ponnahti parrasvaloihin suoraan ensimmäisellä pelillään. 2000-luvun alussa perustettu studio sai alkunsa, kun perustajien entinen kehitystiimi koki karun lopun. Pitkän linjan veteraanit olivat tehneet yhteistyödiilin Universal Picturesin kanssa ja kehittivät Tremors-kauhuelokuviin perustuvaa peliä.
Tätä peliä ei koskaan nähty, paristakin syystä. Näistä ensimmäinen on se, että Universal Pictures peruutti projektin ja sen rahoituksen kesken projektin. Kun käynnissä ollut yhdistyminen Starbreeze Studiosin kanssa meni niin ikään karikolle, tiimille tuli karu loppu konkurssin myötä. Työttömäksi jääneet kehittäjät vetivät hetken happea ja perustivat uuden tiimin, Avalanche Studiosin.
Avalanchen toinen perustaja, Linus Blomberg, pohti myöhemmin, että studio sai alkunsa ”puhtaassa kaaoksessa”, mikä on hyvin sopivaa, sillä myös tiimin ensimmäinen peli, Just Cause, keskittyy juuri siihen: puhtaan kaaoksen luomiseen.
Kaikki Grand Theft Auto III:a tai sarjan myöhempiä osia pelanneet tietävät, että puhtaan kaaoksen aiheuttaminen tarjoilee niitä melkein parhaita pelin hetkiä. On vain niin hauska vaikka päästellä rynkyllä menemään vilkkaassa risteyksessä ja katsella sitten, miten paikalle kurvailevat poliisiautot törmäilevät toisiinsa, lentelevät taivaan tuuliin ja räjähtelevät.
Niin hauskaa kuin tämä kaaos onkin, se on Grand Theft Autoissa vain sivujuttu. Mutta mitä, jos joku tekisi pelin, jossa se on koko pelin tavoite? Jossa kaikki mekanismit on laserin tarkkuudella suunnattu antamaan pelaajalle mahdollisuuksia luoda tätä kaaosta ja jossa ”nyt on tarpeeksi kaaosta” ei olisi tavallaan lopetuspiste, vaan se tavoite. Jossa peliä ei oltaisi tasapainotettu niin, että se viiden tähden hälytys todennäköisesti tappaa tämän sekunneissa, vaan jossa se on hauskuuden aloituspiste.
Tämä peli tosiaan on Just Cause. Pelaaja ohjastaa Rico Rodriguezia, universumin cooleinta tyyppiä (ainakin, jos ammattipainija Katsuyori Shibataa ei lasketa), joka CIA:n piikkiin aiheuttaa vallankumouksia milloin missäkin. Tällä kertaa mies heitetään pieneen eteläamerikkalaiseen valtioon, joka tuo kenties vahvasti mieleen vaikka Kuuban. Siellä hän lyöttäytyy yhteen paikallisten kapinallisten kanssa tavoitteenaan vapauttaa maa korruptoituneen diktaattorin kynsistä.
Ja tämä tapahtuu tietenkin kaaoksen avulla. Maa on jaettu kyliin, kaupunkeihin ja alueisiin, jotka pitää valloittaa takaisin simppelisti: syöksytään paikalle, pistetään kaikki paskaksi ja palamaan, odotetaan, että tilanne on tarpeeksi sekopäinen ja julistetaan, että kaupunki on nyt vapautettu. Ja sitten toistetaan.
Avalanche Studiosin kunniaksi on todettava, että tiimi onnistui tavoitteessaan: Just Cause on yksi typerimpiä pelejä ikinä, positiivisella tavalla. Pelin fysiikkamoottori oli jo julkaisun aikaan lennokasta mallia, joten niitä räjähtäviä autoja ja taivaalla lentäviä moottoriveneitä nähtiin jo vuonna 2006. Mutta aika on vain kullannut menoa, sillä Just Causen kotitekoinen pelimoottori ei selvästikään oikein ole täysin yhteensopiva modernien prosessorien ja näytönohjainten kanssa. Jälleen, puhtaasti positiivisella tavalla.
Ainakin itse nautin suunnattomasti siitä, kun vaikka talon pihalta käyttöön otettu skootteri lähtee keulimaan villisti ja samalla pyörii paikallaan ympyrää, kunnes se lopulta laukeaa kohti horisonttia, mahdollisesti Rico kyydissään. Tai kun pieni nokkakolari lennättää Ricon parin kilometrin päässä sijaitsevan vuoren kylkeen. Olisihan tällainen hieman turhauttavaa, jos yrittäisin oikeasti edetä pelissä, mutta jos tavoitteena on vain pitää hauskaa ja nauraa hölmölle pelille, ei voisi paljon parempaa enää toivoakaan.
Rehellisyyden nimissä on todettava, että vaikka Just Cause olikin heti kohtalainen hitti ja mainio kaaosgeneraattori, sarja pääsi kunnolla vauhtiin vasta myöhempien pelien myötä, koska tiimi selvästi otti opikseen siitä, mitä pelaajat tykkäsivät heidän peleissään tehdä ja sitten tarjoilivat jatko-osissa aina vain monipuolisempia työkaluja sen tekemiseen.
Lue myös: Kekseliäs modaaja toi Marion PlayStationille – tältä Super Mario 64 näyttää PS1:llä
Jäin nyt kaipaamaan suuresti esimerkiksi niitä myöhempien pelien kannettavia rakettimoottoreita, joita Rico pystyi lätkimään kiinni vaikka vihollisten ajoneuvoihin tai paikallisiin asukkaisiin, laukaisten heidät sitten kohti matalaa kiertorataa. Nytkin mukana on kyllä hauskoja leluja, kuten lennosta käyttöön otettava laskuvarjo, jonka avulla voi ainakin teoriassa hypätä vaikka liitämään auton perään tai muuttaa kohtalokkaan ilmalennon tyylikkääksi lentomatkaksi. Mutta laskuvarjo ei toimi vielä kovin hyvin, ja sen käyttöä helpotettiin myöhemmissä sarjan peleissä runsaasti.
Niinpä vuoden 2025 perspektiivistä Just Cause tuntuu kieltämättä jos nyt ei pettymykseltä, niin ainakin hieman karulta peliltä. Tiimillä oli jo alusta saakka vahva visio ja selvästi paljon intoa, eivätkä tulokset ole huonoja. Just Cause naurattaa ja viihdyttää tyhmyydellään vieläkin, mutta kun on nähnyt sen loistokkaan kaaoksen ja megatuhon, jota Just Cause 2 jo tarjoili, sarjan alkuperäinen osa tuntuu väistämättä vaisummalta kuin ilmestyessään.
Kuulostaa siis selvästi siltä, että nyt kun kaaoksen putki on avattu, täytyy pelata myös sitä jatko-osaa pikaisesti.
Miikka Lehtonen